blogi

• Talvivaaran kipsisakka-altaasta karkaa nikkeliä muutamassa tunnissa määrä, joka koko kaivoksesta pitäisi päästä ympäristöön vuodessa.

• Ympäristöluvan mukaan Talvivaaran kaivoksesta ei pitäisi päästä ympäristöön enempää kuin 900 kiloa nikkeliä vuodessa. Nyt kipsisakka-altaasta tulvii nikkeliä 100 kiloa tunnissa, paljastavat Suomen Luonnon laskelmat.

• Mukana on suuria määriä muitakin myrkyllisiä raskasmetalleja kuten kadmiumia.

Talvivaaran vuotavasta kipsisakka-altaasta pääsee lähivesiin joka minuutti kilokaupalla raskasmetalleja kuten nikkeliä ja kadmiumia, joka aiheuttaa syöpää sekä munuaisvaurioita.

Talvivaara on itse analysoinut altaan pitoisuudet esimerkiksi tämän vuoden huhtikuussa, ja antanut niistä tietoja viranomaisille, kun aluehallintovirasto pyysi niitä ympäristölupahakemuksen täydennykseksi (ks. kuvakaappaus asiakirjasta alla).

Nikkeliä on ollut altaassa huhtikuussa 45,9 milligrammaa litrassa. Nyt sitä on Talvivaara-yhtiön julkisuudessa kertomien tietojen mukaan 20-30 milligrammaa litrassa. Yhtiön viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen kertoi hetki sitten Suomen Luonnolle, että muutos keväästä johtuu runsaista sateista ja laimenemisesta. (Nissinen vahvisti myös, että nikkeliä on todella noin 20 milligrammaa litrassa, ei kuutiossa, kuten jotkin tiedotusvälineet ovat tänään kertoneet).

Oletetaan siis, että nikkeliä on kipsisakka-altaassa 20 milligrammaa litrassa. Silloin kuutiossa on nikkeliä tuhat kertaa enemmän eli 20 000 milligrammaa (kuutio on tuhat litraa), siis 20 grammaa. Kainuun Ely-keskuksen mukaan altaasta karkaa tunnissa noin 5000 kuutiota nestettä, joten kerrotaan luku 5000:llä. Saadaan tieto, jonka mukaan kipsisakka-altaasta vuotaa tunnissa nikkeliä 100 000 grammaa. Tämä on 100 kiloa.

Määrä on häkellyttävän suuri.

Talvivaaran alkuperäisessä ympäristöluvassa lukee, että kaivoksen ”vuotuiseksi metallikuormitukseksi arvioidaan enintään 900 kg nikkeliä”. Tämä määrä nikkeliä karkaa kipsisakka-altaasta juuri nyt siis noin yhdeksässä tunnissa. Jos vuoto on jatkunut kolme vuorokautta (72 tuntia), nikkeliä on vuotanut altaasta epätodellisen suuri määrä, 7200 kiloa.

*

Kadmiumia on kipsisakka-altaassa yllä olevan taulukon mukaan ollut huhtikuussa 0,1 milligrammaa litrassa. Pitoisuus on yksiselitteisesti valtavan korkea. Vertailun vuoksi: se on tuhat kertaa suurempi pitoisuus kuin mitä esimerkiksi luonnonvesissä saa olla kadmiumia lain mukaan (kipsisakka-altaan neste ei tietenkään ole luonnonvettä).

Valtioneuvoston asetus vesistölle vaarallisista aineista vuodelta 2010 kertoo, että kadmiumin pitoisuus vesistössä ei saisi ylittää 0,1 mikrogrammaa litrassa. Tätä pitoisuutta kutsutaan laatunormitasoksi. Mikäli tämä taso ylittyy vuosikeskiarvona, vesistön tila luokitellaan kemiallisesti huonoksi. Milligramma on tuhat mikrogrammaa.

Koska altaan vesi on Nissisen mukaan laimentunut tuntuvasti viime keväästä, oletetaan, että kadmiumiakin on puolet kevään määrästä, 0,05 milligrammaa litrassa. Kuutiossa sitä olisi tuhat kertaa enemmän, siis 50 milligrammaa.

Ja koska kipsisakka-altaasta vuotaa 5000-6000 kuutiota nestettä tunnissa, kadmiumia karkaa tuossa ajassa 250 000 milligrammaa. Tämä on 250 grammaa. Neljässä tunnissa määrä on kilo ja vuorokaudessa kuusi kilogrammaa. Jos allas on vuotanut nyt kolme vuorokautta, tämä tarkoittaa, että munuaisvaurioita ja syöpää aiheuttavaa kadmiumia on vuotanut altaasta jo tähän mennessä 18 kiloa, eikä loppua vuodolle näy.

Suomen Luonto haastatteli aiemmin tänä vuonna Suomen ympäristökeskuksen johtavaa tutkijaa Matti Vertaa, joka kertoi, että kadmium on niin myrkyllinen aine, että pitoisuutta voidaan pitää suurena jo silloin, kun sitä on luonnonvedessä yksi mikrogramma litraa kohden.

*

Tärkeitä kysymyksiä jää avoimeksi. Kuinka paljon altaasta karkaavaa nestettä päätyy luonnonvesiin, kuinka paljon sitä saadaan pelastettua varoaltaisiin? Millä matkalla käynnissä oleva raskasmetallitulva laimenee ympäristön järviin? Kuinka paljon se nostaa raskasmetallipitoisuuksia?

Juuri nyt kukaan ei tiedä vastauksia.

Kadmium- ja nikkelipitoisuudet ovat jo tähänkin mennessä ajoittain ylittäneet laatunormipitoisuuden Talvivaaran lähivesissä. Esimerkiksi kaivoksen eteläpuolella sijaitsevasta Lumijoesta mitattiin tämän vuoden
maaliskuussa kaivoksella tapahtuneen metallivuodon jälkeen nelisen mikrogrammaa kadmiumia litrassa.

Tässä blogissa raskasmetallin aiheuttamasta huolesta ja ylityksistä on kirjoitettu useaan kertaan.

Mutta nyt tilanne on eri kuin aiemmin. Käsillä on tiettävästi Talvivaaran tähän saakka pahin vuoto.

Huolenaiheita on useita. Kuinka käy esimerkiksi kaivoksen pohjoispuolen Tuhkajoessa ja eteläpuolen Nurmijoessa eläville luontaisille taimenkannoille? Kuinka raskasmetallitulvan vaikutukset näkyvät Kainuun matkailun sydämessä, Nuasjärvessä? Miten käy kalakantojen, joihin kohdistuu nopeasti dramaattisia vaikutuksia, mikäli raskasmetalli hävittää järvien planktonia. Lähes kaikki kalat syövät ainakin poikasvaiheessa planktonia, kertoi Suomen Luonnon haastattelussa aiemmin syksyllä Itä-Suomen yliopiston professori Raine Kortet. Planktonit ovat herkkiä jo pienille raskasmetallipitoisuuksille.

Kadmiumin vaikutuksesta esimerkiksi lohikaloihin on olemassa tutkimustietoa. Siihen kannattaa palata kuitenkin vasta kun alkaa selvitä, kuinka hyvin järvet selviävät nyt vesistöön joutuvista raskasmetallimääristä.

Juha Kauppinen
toimittaja