Talvivaaran läheinen Kivijärvi yhä häiriötilassa - pohja hapeton ja kuollut

Avainsanat: , , , , ,
Luokassa: Luonto, ympäristö — suomenluonto @ 12:29 Keskiviikkona, Elokuun 8. 2012

KATSO VIDEO: vesistötutkimuksen konkareiden jippo paljastaa Talvivaaran kaivoksen läheisen Kivijärven huonon tilanteen jatkuvan: syvänteen vesimassa on yhä käytännössä hapetonta. Järven vesi ei ole keväällä sekoittunut, kuten luonnollisissa oloissa olisi tapahtunut ja kuten on toivottu.

•Tieto siitä, että Kivijärven vesi ei ole jaksanut sekoittua, vaan pohjassa makaa hapetonta vettä, on uusi: tänä kesänä on raportoitu Kivijärvestä etelään sijaitsevien Laakajärven ja Kiltuanjärven sekoittumisten onnistuneen, mutta Kivijärven tilanteesta ei ole tullut julkisuuteen tietoa.
Suomen Luonto ja Suomen luonnonsuojeluliitto ottivat kesäkuun lopussa näytteitä Talvivaaraa ympäröiviltä järviltä. Vesi- ja pohjasedimenttinäytteet analysoidaan kansalaisten lahjoittamin varoin. Analyysit ovat vielä kesken.

Talvivaaran läheisten vesien tilan odotetaan kuumeisesti paranevan. Alkukesästä Yle uutisoi Pohjois-Savon ely-keskuksen tiedon, jonka mukaan Laakajärven ja Kiltuan kierrot ovat tapahtuneet normaalisti. Sen sijaan Kainuun puolella, kaivoksen läheisyydessä sijaitsevan Kivijärven tilasta ei ole saatu tietoa Kainuun ely-keskuksen toukokuisen tiedotteen jälkeen. Ei ole siis tiedetty, onko Kivijärvessä tapahtunut kovasti kaivattua luonnollista kevätkiertoa vai ei.

Suomen Luonnon ja Suomen luonnonsuojeluliiton alueella tekemät kokeet paljastavat nyt tilanteen: Kivijärvessä ei ole tapahtunut kiertoa tämän vuoden keväällä. Pohja on hapeton, ja sitä peittää musta, eloton lieju. Tämän paljastavat yksinkertaiset kenttäkokeet, joita olivat tekemässä kaksi Itä-Suomen yliopiston dosenttia.

”Ensinnäkin mittasimme sähkönjohtavuutta pohjasta pintaan metrin välein. Tämä pystytään tekemään jo kentällä ja tulokset nähtiin suoraan”, kertoo Itä-Suomen yliopiston dosentti, luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja Heikki Simola, joka on tehnyt vuosikymmenten mittaisen uran järvien pohjasedimenttien tutkimuksessa ja myös väitellyt aiheesta.

Paljastui, että sähkönjohtavuus on erittäin korkea pohjasta aina järvisyvänteen puoliväliin saakka, noin neljästä metristä kymmeneen metriin. Syvänne on kymmenmetrinen. Korkea sähkönjohtavuus kertoo vedessä olevista vierasaineista, kuten sulfaatista, jota järvessä on runsaasti kaivostoiminnan seurauksena.

”Johtokykymittauksemme osoittaa, että Kivijärven pohjoinen syvänne on kemiallisesti kerrostunut, mikä siis ei ole luonnollista”, Simola sanoo.

Simola ja toinen Itä-Suomen yliopiston dosentti, ympäristömikrobiologi Helvi Heinonen-Tanski, tekivät toisenkin kokeen paikan päällä Kivijärvellä:

”Otimme lasipulloon vettä läheltä Kivijärven pohjaa, ja sekoitimme siihen kahta reagenssia”, Heinonen-Tanski kertoo.

Näin tehtiin, jotta nähtäisiin, kuinka hapetonta Kivijärven syvänteen vesi on.

”Veden hapettomuus paljastui tällä konstilla välittömästi”, Heinonen-Tanski sanoo.

Tällä videolla näkyy, mitä tapahtuu, kun pullollisen Kivijärven syvänteestä nostettua vettä sekoitetaan reagensseja: alkalista jodidia ja magnaanikloridia.

”Luonnollisissa oloissa järviveden happi pelkistää jodidin jodiksi, joka on ruskeaa ainetta. Pullollinen tervettä, hapekasta järvivettä siis muuttuu nopeasti ruosteenruskeaksi”, kertoo Simola.

Kuten videosta voi nähtä, Kivijärven vedelle ei tapahtunut näin, vaan syvänteestä pullotettuun veteen syntyy sakkaa, joka on miltei puhtaan valkoista.

”Kivijärven syvänteen vesi on siis käytännössä hapetonta. Päätellen sähkönjohtavuuksista, jotka ovat hyvin korkeita pohjasta tuohon vesimassan puoliväliin saakka, hapetonta vettä on paljon, noin neljästä-viidestä metristä pohjaan saakka”, Simola kiteyttää.

”Tarkka kuva hapettomuudesta saadaan tietenkin vasta sitten, kun laboratorioanalyysit valmistuvat.”

”Se, että järven vesi näyttäisi olevan noin suurelta osin hapetonta, on erittäin yllättävä ja huolestuttava havainto. Järven allas on muodoltaan laakea, ja veden täyskierron voisi olettaa normaalioloissa tapahtuvan tehokkaasti”, Simola sanoo.

Kolme kilometriä pitkä Kivijärvi oli ennen kaivoksen tuloa erinomaisessa tilassa: esimerkiksi pohjaeläimistö oli erämaiselle järvelle tyypillinen. Nyt raskas suolainen vesi makaa järven syvänteessä estäen luonnollista kiertoa tapahtumasta. Kalat ja muut vesieliöt eivät voi elää hapettomissa oloissa. Pohjaa peittääkin eloton lieju.

Talvivaaraa valvova Kainuun ely-keskus tiedotti keväällä Talvivaaran ympäristön järvistä, ja totesi, että ”mikäli luontaista sekoittumista ei tapahdu, tarvitaan erillisiä kunnostustoimenpiteitä.”

Nyt vaikuttaa selvältä, että ainakaan Kivijärvessä luontaista sekoittumista ei ole tapahtunut. Lähikuukaudet näyttävät, mihin suuntaan tilanne lähtee kehittymään, ja tarvitaanko ely-keskuksen mainitsemia ”erillisiä kunnostustoimenpiteitä”.

Juha Kauppinen
toimittaja

Helvi Heinonen-Tanski ja Heikki Simola ovat molemmat yliopiston tutkijastatuksensa lisäksi Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen jäseniä.

Rahaa voi yhä lahjoittaa kaivoshaittojen kartoittamista varten Suomen luonnonsuojeluliiton verkkosivuilla.

Suomen Luonto -lehteä julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto.

Ei kommentteja »

Ei kommentteja.

RSS-virta tämän artikkelin kommentteihin. URI jäljitykseen

Jätä kommentti

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>