blogi

Talvivaaran Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle (AVI) toimittama asiakirja paljastaa, että Talvivaara siirsi ennen turmaa kipsisakka-altaaseen miljoona kuutiometriä metalleista sakeaa metallitehtaan jäännösvettä. “Hakemuksessa ei ole esitetty tuota johtamistapaa”, AVI:n ympäristöluvat-vastuualueen johtaja Sami Koivula kommentoi  Suomen Luonnolle. Turma-altaan sisällöstä oli siirron jälkeen kolme neljännestä liuosta ja vain neljännes kipsisakkaa. Jätelainsäädännön mukaan sen piti olla jäteallas, jossa on mahdollisimman vähän liukoisia metalleja.

Talvivaara-yhtiö toimitti viikko sitten Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle (AVI) selvityksen muun muassa kipsisakka altaan vuodosta ja sen seurauksista. Alun perin selostus piti antaa jo yli kuukausi sitten, mutta yhtiö sai jatkoaikaa. Nyt selvitys on ilmaantunut AVI:n sivuille.  Selvityksessä paljastuu paljon uutta: yhtiö esimerkiksi myöntää nyt käyttäneensä kalkin lisäksi tonneittain lipeää myös kaivosalueen ulkopuolella Ylä-Lumijärven suolla.

Talvivaaran metallitehtaan sakeuttimia marraskuussa 2012. Sakeuttimilta palautuva metallitehtaan prosessivesi menee normaalisti takaisin liuotuskasojen kasteluun, mutta alkusyksyllä 2012 Talvivaara johti sen pitkään paljolti kipsisakka-altaalle. Kuva Mikko Maliniemi / Aviation Studio.

Suurin paljastus on se, että Talvivaara siirsi kipsisakka-altaaseen ennen onnettomuutta miljoona kuutiota metallitehtaan jäännösvettä. Tämä niin sanottu raffinaatti on metalliliuosta. Siinä on esimerkiksi noin neljä prosenttia alumiinia. Uraania siinä on tyypillisesti yli kymmenen milligrammaa litrassa ja kadmiumia 0,5-1 milligrammaa litrassa.

Kipsisakka-altaasssa ei sen jäteallasluonteen takia pitäisi olla merkittävästi liukoista alumiinia eikä ylipäänsä metalliliuosta. Alumiini oli yksi vuodon ikävistä yllätyksistä, sillä se on muun muassa omiaan tukkimaan kalojen kudokset. Vuotavassa liuoksessakin oli raportin ykkösliitteen mukaan noin kaksi grammaa alumiinia litrassa.

Kipsisakka-altaat heti vuodon jälkeen marraskuun lopussa 2012. Suurempi allas on ykkönen, pienempi ylhäällä kakkonen. Vuotanut ykköslohko on alhaalla vasemmalla, siitä eteenpäin lohkot ovat 2 ja 3 sekä toisen altaan 4 ja 5-6. Ykkösaltaan kaksi lohkorajaa ovat paljastuneet; niitä ei korotettu altaan reunavallia kesällä 2012 korotettaessa. Näin vuotoon tuli liuosta kaikista lohkoista ja altaasta poistui/poistettiin yhteensä noin 1,5 miljoonaa kuutiota luosta. Toisessakaan altaassa ei näy lohkorajaa lohkojen 5-6 välistä (vaan yksi iso lohko), mikä on riskeihin varautumisen kannalta puute. Yksi vuodon reitti meni kakkosaltaan ali eikä sen vaurioitumista vuodossa voida täysin sulkea pois. Altaiden suunnittelu siten, että lohkorajat osin hävitettiin ja ykkösaltaan vuotoreitit toisaalta menivät kakkosaltaan vallin sivuitse, toisaalta sen ali, teki Suomen Luonnon arvion mukaan rakennelmasta alttiin syksyllä 2012 sattunutta paljon vakavammalle onnettomuudelle. Kuva Mikko Maliniemi / Aviation Studio

Saiko kipsisakka-altaassa varastoida isoa määrää metallitehtaan väkevää liuosta? Onko tehtaalta tulevan poistoliuoksen eli raffinaatin miljoonan kuution siirto kipsisakka-altaisiin ympäristöluvan mukaista?

“Hakemuksessa ei ole esitetty tuota johtamistapaa”, Pohjois Suomen AVI:n ympäristöluvat-vastuualueen johtaja Sami Koivula kommentoi  Suomen Luonnolle.

Erityisen huonosti metallitehtaan poistoveden massiivinen varastointi näyttää sopivan yhteen altaan kaatopaikkaluonteen kanssa, sillä kaatopaikkana kipsisakka-altaan tavoitteena on sitoa metallit mahdollisimman kiinteään muotoon. Kun kysyn tästä Koivulalta, hän viittaa voimassa olevaan ympäristölupaan:

“Kipsisakka-allas on luokiteltu lupamääräyksessä 45 tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi. Prosessivesien varastointialtaista on annettu määräys 27.”

Koivula on ymmärrettävästi kommenteissaan varsin niukka. Muista lähteistä selviää helposti, että tavanomaisen jätteen kaatopaikan happamuusarvon eli pH:n pitäisi olla yli kuusi ja myös eri metallien pitoisuuksien pitäisi pysyä hallinnassa. Raffinaatin luonteesta Koivula toteaa:

“Raffinaatin pH on luokkaa 3 ja se sisältää liukoisessa muodossa kaikki ne metallit, joita ei ole otettu talteen.”

Raffinaatin ja sen tavoin happaman mutta ei niin metallipitoisen avolouhosveden massiivinen varastointi jätealtaaseen teki sakka-altaasta kaatopaikkana entistä paljon vaarallisemman. Olisihan sieltä onnettomuustilanteessa vuotava vesi monien aineiden suhteen paljon normaalitasoja väkevämpää ja samalla myrkyllisempää. Juuri tällaiseen jätelainsäädännöllä yritetään vaikuttaa. (Kaivosaltaisiin sovelletaan nykyisin kaivannaisjätedirektiiviä, ja vasta myöhemmissä oikeusprosesseissa selvinnee mikä merkitys ympäristöluvan jälkeen voimaan astuneilla lainmuutoksilla on, kun selvitetään mahdollista jätelainsäädönnön rikkomista).

Miljoonien kuutioiden liuosvarasto

Olisi altaassa ollut mitä vain, nesteen lisääminen lisäsi vuodon riskiä, koska paine altaan pohjalla kasvoi ja sen aiheutti entistä juoksevammassa muodossa oleva sisältö. Nesteen säilyttäminen kipsisakka-altaissa tiedettiin sinänsä vaaralliseksi viimeistään vuonna 2010, kun sakka-altaalla sattui edellinen iso vuoto. Kuten Suomen Luonto on aikaisemminkin kertonut, vuonna 2010 yhtiö kirjasi Kainuun Ely-keskukselle tehtyyn vuotoraporttiin lauseen “allasta ei käytetä veden varastointialtaana”, kun kysyttiin keinoista, miten välttää vastaava jatkossa.

Tämä lause on varmasti yhtiön kannalta keskeinen, kun onnettomuustutkintakeskus ja poliisi selvittävät asiaa.

Tuoreimmassa onnettomuudessa eri altaissa säilytetyn nesteen määrä oli erittäin suuri. Nyt AVI:lle toimitetun vuoden 2012 vuodon tietojen mukaan kipsisakka-allas ykkösessä oli ennen turmaa yli kolme miljoonaa kuutiota liuosta (yhtiön selostus: “Kipsisakka-altaan lohkoilla 1 – 3 oli vuototilanteessa liuosta noin 3,2 M m3 ja sakkaa noin 1,1 M m3.”). Jälleen nestettä oli myös vuoden 2010 turma-osassa. Lisäksi altaan kolmen lohkon väliset kaksi pengertä jäivät korotuksessa veden alle niin, että vuoto olisi ilman liuoksen siirtoa muualle ollut jopa 1,5 miljoonaa kuutiota. Lisäksi on arvioitavissa, että allas ykkösen ohella kipsisakka-allas kakkosessa oli ehkä 1,5 miljoonaa kuutiota liuosta. (Rinnakkaisaltaan tietoa onnettomushetkellä ei kumma kyllä  löydy selostuksesta, asiaa koskevan liitteen graafit alkavat vasta pari viikkoa onnettomuuden jälkeen.)

Graafi kakkosaltaan lohkojen tilavuuksista marraskuulta 2012 helmikuulla 2013. Huomaa, että lohkot 5-6 raportoidaan yhteisinä, sillä ne eivät ole todellisuudessa erillisiä. Lähde: Talvivaaran täydennysraportti AVI:lle 15.2.2013, liite 3.

Talvivaaran raportista AVI:lle puuttuu vaadittuja tietoja, kuten vesitaseen riskiarviointeja. Sami Koivulan mukaan yhtiö toimittanee näitä tietoja myöhemmin. Loppukeväälle ennakoitu Talvivaaran ympäristöluvan uusiminen näyttää Koivulan mukaan joka tapauksessa myöhästyvän.

“|Kainuun] ELY siirsi poikkeamispäätöksen antamisen jälkeen sen osan ilmoituksesta, josta eivät antaneet päätöstä, 2 Mm3 vettä, käsiteltäväksi hakemuksena aviin tulee viemään taas aikaa, joka on pois koko asian ratkaisusta.”

Konsulttiyhtiön raportti: louhoksen sulkeminen johtui myös tilanpuutteesta malminliuotuksessa?

Talvivaara-yhtiö julkisti viime viikolla myös tilaamansa kansainvälisen SRK-konsulttitoimiston raportin, jossa käydään läpi Talvivaaran kaivoksen prosessin toimivuutta. Raportti kertoo ongelmista kasassa jossa metalleja liuotetaan malmista. Kasa oli syksyllä niin täynnä, ettei siihen enää mahtunut uutta malmia, mikä on SRK:n mukaan johtanut osaltaan avolouhoksen sulkemiseen:  ”Crushing of ore and primary stacking has been suspended since September 2012 because of the water in the open pit and because there was no room on the primary pad.”

Avolouhoksen kuopassa on noin 1,5 mljoonaa kuutiota liuosta. Kuva Mikko Maliniemi / Aviation Studio

Normaalisti kasa tyjennetään jatkoliuotukseen niin sanotulle sekundäärikasalle. Se ei ole kuitenkaan sujunut. Raportin mukaan malmista on tullut primäärikasalla niin klimppiintynyttä (agglomerated into massive pieces), ettei siirtäminen ja uudelleenmurskaus ole sujunut suunnitellusti (muun muassa tästä syystä aluksi malmin nikkelistä saatiin primäärikasalla talteen hämmästyttävän vähän, vain kolmannes).

Primäärikasa näkyy kuvassa oikealla, sekundäärikasa vasemmalle, Etualalla kipsisakka-altaat. Kuva Mikko Maliniemi / Aviation Studio

Tyhjentämistä vauhditettiin loppuvuodesta siirtämällä kasalle normaalisti louhoksella toimivia kaivureita. Ongelma primäärikasan tyhjentämisessä on ollut niin iso, että miljoona tonnia avolouhkoselta tulevaa uutta malmia on sijoitettu suoraan sekundäärikasaan. Kummaltakin liuotuskasa-alueelta puuttuu tällä hetkellä varoallastilavuutta, sillä Talvivaaran syksyllä toimittaman uuden tiedon mukaan kasoissa on liuosta yli kaksi miljoonaa kuutiota. Suoria varoaltaita on niille alle 600 000 m3, jos maapohjaisia altaita ei oteta lukuun. Lisäksi Talvivaara on pitänyt varsinaisen liuotuksen varoaltaita silmiinpistävän tåysinä — varoaltaina ne toimisivat vain, jos olisivat tyhjiä.

Antti Halkka, toimituspäällikkö, Suomen Luonto

Talvivaaran kaivoksen ulkopuolelta löytyi marraskuussa hehtaarikaupalla mönjää, jonka yhtiö pienen viivyttelyn jälkeen myönsi sinne saostaneensa. Suomen Luonto selvitti liejun koostumuksen.

Voima-lehden toimittaja Laura Happo huomasi 23. marraskuuta sinivihreää mönjää Ylä-Lumijärvellä Talvivaaran kaivoksen eteläpuolella. Mitä mönjä oli? Kun viranomaisista tai yhtiöstä ei kuulunut mitään, Luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri vaati julkisesti lisätietoa. Yhtiö ilmoitti muutaman päivän kuluttua, että se oli tarkoituksella saostanut kaivoksen ulkopuoliselle suolle vuodon metalleja. Toiminta oli mielestäni tapahtunut salakähmäisesti eikä olisi välttämättä paljastunut ilman Voima-lehden liejuun sekaantumista. Avoimeksi jäi, mikseivät yhtiö tai Kainuun ely-keskus kertoneet asiasta.

Kuva: Stop Talvivaara.

Sen tarkempaa tietoa mönjästä ei ole sittemmin saatu lukuun ottamatta säteilyturvakeskuksen näytteenottoa. STUK toteaa, ettei mönjän uraanista ei ole ihmisille säteilyvaaraa, jos lieju pölisee. Muusta luonnosta tai vesistövaikutuksista ei puhuta.

Entäpä muut aineet kuin uraani? Niiden selvittäminen jäi meille. Luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin varapuheenjohtaja Antti Lankinen otti mönjästä näytteen, jonka dosentti Heikki Simola toimitti analysoitavaksi Savo-Karjalan ympäristötutkimukseen Kuopioon. Suomen Luonto vastasi analyysin kustannuksista.

Mönjä on melkoinen metallicocktail (oikeanpuoleinen sarake linkissä). Tutkitussa lietenäytteessä oli kuiva-ainetta 64 grammaa kilossa. Näytteen kuiva-aineesta sata grammaa/kilo on rautaa ja lähes saman verran alumiinia. Mangaania on puolet edellisten määrästä. Nikkeliä on paljon, 1,7 grammaa kilossa kuivattua näytettä. Bariumia on 0,02 grammaa ja uraania on 0,2 grammaa (188 000 mikrogrammaa) kilossa kuiva-ainetta ja märkänäkin siis yli 10 000 mikrogrammaa kilossa.

Nyt analysoitu mönjä on niin sanottujen turva-altaiden ulkopuolella Ylä-Lumijärvellä (kartan vasen alakulma). Samantapaista tavaraa on kaikkien kartan altaiden pohjassa. Kartta: STUK.

Pitoisuudet ovat niin korkeita, että aine on vaaraksi ympäristölleen. Maaperä on pilaantunut.

On vaikea sanoa, mikä metalleista tulee aiheuttamaan eniten ongelmia. Muiden metallien ohella myös uraani on toki luonnolle vaarallisella tasolla. Nähtäväksi jää, penkovatko eläimet liejua; esimerkiksi kasvien juuret ja maaperäeläimet ovat uraaniin ja metalleihin jatkuvassa kontaktissa.

Maaperässä vaarallisista tasoista sopii esimerkiksi uraani. Dosentti Helvi Heinonen-Tanski toteaa Suomen Luonnolle, että jo 600 mikrogrammaa uraania kilossa heikentää esimerkiksi matojen hengissä säilymistä ja lisää epämuodostumien määrää. (LISÄYS 21.12. Yleisemmin tietoja uraanin haitallisuudesta etenkin vesiympäristöille on kerätty tänne EU:n ympäristö- ja terveyskomitean (SCHER) raporttiin. Eliiöiden herkkyys vaihtelee hyvin paljon ja akuutti myrkytys seuraa usein vasta korkeasta pitoisuudesta. Hollannin valtion kansanterveyden ja ympäristön instituutti RIVM suosittelee sivun mukaan vesistöille maksimissaan yhden  mikrogramman maksimilisäystä perustuen varmuuskertoimiin. EU:n SCHER dokumentissa vesien selkärangattomille kokonaispitoisuuden varmuusarvo on 5 mikrogrammaa litrassa, jonka alla 95% eliöstöstä olisi turvassa. On hyvä muistaa, että uraani on vain yksi haitallisista aineista: esimerkiksi nikkeli, rauta, alumiini ovat myös rasittamassa omina pitoisuuksinaan. LISÄYS loppuu).

Aineet leviävät myös vesistöihin. Ennen turmaa Ylä-Lumijärvessä uraanin pitoisuus oli jo koholla, 3,04 mikrogrammaa litrassa ja Lumijoessa 1,93 mikrogrammaa litrassa, kuten kerroimme keväällä blogissamme. Nyt pitoisuus näyttäisi ollen marraskuun lopussa liukoisena yli 16 mikrogrammaa, mihin varmasti on osuutensa suon ja järven pohjan liejulla, josta vapautuu aineita; osuus pitäisi selvittää. (Lisäys 21.12. Ylä-Lumijärvessä mitattiin STUK:n mukaan 15.11. 600–700 mikrogrammaa litrassa, 21.11. 470 mikrogrammaa litrassa ja 29.11. 640 mikrogrammaa litrassa (kokonaisuraani). Vain 21.11. on ilmoitettu näytesyvyys joka oli 0,5 metriä. STUK pitää säteilysuojelullisena rajana 100 mikrogrammaa litrassa. Biokemisti Jari Natuselle kiitos tiedosta.)

Mönjä on Ylä-Lumijärvellä (ylemmän kuvan oikea alakulma, kipsisakka-altaat kuvassa vasemmalla ylhäällä). Alla lähikuva alueesta; suo on ohuelti lumen peitossa. Kuvattu 29.11.2012. Kuvat: Mikko Maliniemi /Aviation Studio

Talvivaara aikoo yrittää metalliliejun keräämistä pois, kun maa routaantuu. Sitä ennen metallit liukenevat lietteestä aina kun lumi sulaa. Jää nähtäväksi, miten paljon lisäkuormaa vesistöt saavat. Myrkyllisen lietteen ongelma on hyvin laaja, koska metalleja on saostettu yläpuolella olevan kartan ja kuvien kaikkiin altaisiin ja muuallekin. Talvivaaralla onkin miljoonien kuutioiden saastuneen veden ongelman ohella mietittävänään, miten kunnostaa yli neliökilometri saastunutta maata altaiden ja järvien pohjilla, mönjäsuolla ja minne tulvavedet metalleja ovatkin kuljettaneet. Urakka on vaikea ja kallis, ja sen onnistuminen jää väkisinkin vaillinaiseksi.

Antti Halkka, toimituspäällikkö, Suomen Luonto

• Talvivaaran kipsisakka-altaita on kaksi. Suomen Luonto kysyi, miksi Kainuun ely-keskus rajoittaa myös uudemman kipsisakka-altaan (sakka-allas 2) käyttöä.

• Selvisi, että kipsisakka-allas 2 on saattanut vaurioitua toisen altaan vuodosta, joka meni sen sivuitse.

• Allas kaksi tyhjennetään nyt vedestä jota oli siellä ehkä kaksi miljoonaa kuutiometriä. Allas täytettiin piripintaan ykkösaltaan vuodosta. Metalleista saastunut vesi siirretään nyt avolouhokseen

Talvivaarassa vuosi kipsisakka-altaista vanhempi eli ykkösallas. Kuten kuvasta alla näkyy, vieressä on toinen allas, jonka vuodoista tai tilanteesta ei ole kerrottu. Vuotanut allas on kuvassa ylhäällä. Sen sinisellä värjätty lohko 1. petti. Alemmassa altaassa on kolme lohkoa. Lausunnossaan metallitehtaan käynnistämisestä Kainuun ely-keskus pitää “turvalliseksi todettuna” vain yhtä niistä (kuvassa vasemmalla alhaalla oleva lohko eli lohko 4.).

Kipsisakka-altaat. Päävuoto meni kuvassa oikealta alas kakkosaltaan laitaa tekstin uraanialtaat-suuntaan (en tiedä onko niitä rakennettu, toisessa piirroksessa kohdalla lukee ”tehtaan vesiallas”).

Kainuun ely:n patoturvallisuuden ylitarkastaja Heli Nurmi, miksi haluatte että kipsisakkaa varastoidaan toisessakin kipsisakka-altaassa vain yhteen kolmesta lohkosta?

”Vuotovesi on vaikuttanut altaaseen.”

Onko siis tullut eroosiota?

”Jotain tällaista.”

Millainen on Talvivaaran altaiden turvallisuus nyt patoturvallisuuden kannalta?

”Sakka-allas 2 on nyt ensimmäisenä tutkittava allas. Mitä sille on tapahtunut.”

Lehtikuvissa (kuten alla) näkyy, että kakkosallas on täynnä ja että siihen pumpataan vuotoliuosta. Vuotovesi nuolee altaan vallia.

Talvivaaran vuotoa 9.11. 2012. Oikealla näkyy kakkosallas, jonka reunavallissa ykkösaltaan vuoto virtaa. Vesi on altaassa korkealla. Kuva Pekka Moliis / Lehtikuva

Heli Nurmi, kakkosallas oli lehtikuvien mukaan onnettomuuden jälkeen melko täynnä, kun sinne pumpattiin myös vuotovettä, oliko näin?

“Otettiin paljon. Oli lopuksi HW-tasossa (ylävesitasossa)”

Paljonko on kakkosaltaan tilavuus?

Nurmi plaraa papereitaan.

”Kakkosaltaan kolme lohkoa ovat yhteensä reilut 30 hehtaaria. Tilavuus on siis kolme tai tarkemmin ottaen 2,5 miljoonaa kuutiometriä.”

Osa kakkosaltaan tilavuudesta on kipsisakkaa ”on siinä kipsisakkaakin”, mutta enimmäkseen vettä (oikeastaan kemikaaliliuosta). Missä vesi nyt on? Heli Nurmi kertoo, että vesi siirretään nyt sekä ykkös- että kakkosaltaasta avolouhokseen.

Kuinka paljon siellä (avolouhoksessa) saa varastoida vettä?

”Se selviää ensi viikolla kun asiasta annetaan päätös.”

Avolouhokseen menee siis myös kipsisakka-allas ykköseen jäänyt vesi. Kipsisakka-allas ykköstä korotettiin ennen onnettomuutta Heli Nurmen mukaan pari kolme metriä (harjakorkeudesta 223,5–225 mpy korkeuteen 228 metriä). Altaan välivalleja ei Nurmen mukaan korotettu, joten vesi pääsi vuotamaan niiden paljastumiseen asti koko alalta. Altaan koko on 69 hehtaaria, joten korotuksessa tuli tilavuutta lisää ainankin pari miljoonaa kuutiometriä.

Aivan täynnä allas ei onnettomuuden alkaessa ollut.

Heli Nurmi, kuinka paljon (ykkös)altaan vuodon riskiksi arvioitiin?

”Jos kokonaan tyhjenee, laskimme, että menee miljoona kuutiometriä.”

Jään miettimään Nurmen tietoa kakkosaltaasta. Jos kakkosallaskin on vaurioitunut, paljon suurempi onnettomuus on saattanut olla mahdollinen, koska jo sen yhden lohkon pettäminen olisi tuonut vuotoon lähes saman verran lisää.

Ensi viikolla siis selviää, paljonko vettä aiotaan varastoida avolouhokseen. Happaman ja raskasmetallipitoisen veden varastointi sinne on aikaisemmin herättänyt kysymyksiä, koska sen vuotaminen ympäristöön on sitä todennäköisempää mitä enemmän ja mitä korkeammalle sitä on varastoituna louhokseen. Luonnonsuojeluliitto tiedotti tänään Rysäpuron veden louhoksesta itään muuttuneen happamaksi.

Antti Halkka

toimituspäällikkö

Suomen Luonto

Talviraara on väittänyt tämän vuoden sateita ”historiallisiksi”. Sotkamossa on satanut paljon tänä vuonna, mutta vastaavasti satoi vuonna 2004. Kahdeksan vuotta ei riitä historian pituudeksi riskienhallinnassa.

Talvivaara haluaa laittaa katastrofinsa sateen piikkiin. Tutkimme, onko väite vedenpitävä.

Talvivaaran kahden toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan mukaan sade olisi syy Talvivaaran saastevuotoon.

”Perussyy (ongelmiin) on sää ja sadeolosuhteet. Viimeiseen sataan vuoteen ei ole saatu näin suuria sateita”, Talvivaaran hallituksen puheenjohtaja Tapani Järvinen sanoi Iltalehdessä. Kauppalehden mukaan  uusi toimitusjohtaja Pekka Perä mainitsi puolestaan [tiedotustilaisuudessa] pariinkin otteeseen, että [Perän mukaan] yli sataan vuoteen runsaimmat sateet käynnistivät tapahtumasarjan. Pörssitiedotteessa toimitusjohtaja Harri Natunen puhui sateista näin:

Olen tyytyväinen raportoidessani myönteisestä kehityksestä, mutta samanaikaisesti vesienhallinnan haasteet ovat jatkuneet ja niillä on ollut vaikutusta metallintuotantoon. Historiallisen runsaat sateet ovat jatkuneet Sotkamon kaivoksella keväästä asti, ja kesäkuukausina sademäärä ylitti pitkän aikavälin keskiarvon 50-100 prosentilla.

Marraskuun kahdeksantena julkaistun Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n osavuosikatsauksen mukaan “historiallisen runsaat sateet ovat pitkittäneet vesienhallinnan haasteita Sotkamon kaivoksella. Tammi-syyskuussa sademäärä alueella oli 710 mm,  mikä ylittää 489 mm:n pitkän aikavälin keskiarvon 45 prosentilla.”

Kuinka on tilastojen mukaan? Ilmatieteen laitoksen ainoa toimiva pitkäaikainen sadeasema Sotkamossa on Sotkamo Saviaho. Suomen Luonto pyysi Ilmatieteen laitokselta sen sadetiedot.

Siellä satoi tammi-syyskuussa tosiaan 710 milliä. Tammi-syyskuussa 2004 asema mittasi peräti 716,7 milliä, mikä on seitsemän milliä enemmän kuin vuoden 2012 historiallinen sade. Entäpä kesäsade? Vuonna 2012 kesä elokuun sade oli Sotkamossa 375,6 milliä, vuonna 2004 390,6 milliä ja vuonna 1981 380,1 milliä.

Sotkamossa on siten aika äskettäin ollut kaksi vuoden 2012 kesää sateisempaa kesää. Vuosi 2004 oli puolestaan osavuosikatsauksen mainitseman tammi-syyskuun sadannan viime vuosien (saimme tilastot vuodesta 1967) ennätysvuosi.

Vuosi 2012 on toki yksi sateisimmista pitkään aikaan. Mutta vuonna 2004 satoi saman verran kuin nyt. Silloin tehtiin jo kaivoksen ympäristövaikutusten arviointia.

Vuoden 2012 tason sateeseen varautumisen pitäisi olla yhtiölle aivan normaalia riskienhallintaa niin kuin ydinvoimalakin varautuu poikkeuksellisiin veden korkeuksiin. Patorakenteilta (myös jätepadoilta) tätä edellyttää  jo lainsäädäntö. Vesistöpadon mitoitustulvana käytetään patoturvallisuusasetuksen mukaan tulvaa, joka esiintyy 1-luokan padolla 0,02 – 0,01 prosentin todennäköisyydellä eli keskimäärin kerran 5 000 – 10 000 vuodessa ja 2-luokan padolla 0,2 – 0,1 prosentin todennäköisyydellä eli keskimäärin kerran 500 – 1 000 vuodessa.

Siinä on hieno laki, josta ympäristölainsäädäntökin voisi ottaa oppia. Kahdeksan vuotta ei riitä historian pituudeksi riskienhallinnassa.

Antti Halkka, toimituspäällikkö, Suomen Luonto

Talvivaaran altaasta purkautui luontoon satojatuhansia kuutiota saastunutta vettä. Luontoon kaivosalueen ulkopuolelle päätyi esimerkiksi noin 1800 kiloa nikkeliä, josta ainakin 900 kiloa pääsi Vuoksen vesistössä Kivijärveen asti. Vuodossa oli mukana hälyttävän paljon alumiinia.

Miksi vesi oli hyvin hapanta? Miksi siinä oli valtavasti alumiinia, vaikka kipsisakan vedessä alumiinia oli huhtikuussa 2012 vain vähän (1,1 milligrammaa litrassa)? Kainuun elyn ylitarkastaja Unto Ritvanen pitää tätä Ylen mukaan keskeisenä kysymyksenä, koska “happamuus on ratkaisevasti vaikuttanut siihen, että metallit ovat lähteneet liikkeelle veden alla olevasta kipsisakasta“.

Suomen Luonto kertoi maanantaina 12.11 Facebookissa, että happamuuden todennäköinen syy on se, että kipsisakka-altaaseen on pumpattu Kuusilammen avolouhoksen erittäin hapanta vettä. Louhoksessa oli puolestaan varastoitu kipsisakka-altaan vettä muun veden ohessa. Avolouhoksen veden roolista kerroimme jo heti vuodon ilmoittamisen jälkeen. Nyt selvitämme aihetta enemmän.

Vielä huhtikuussa kipisisakka-altaan vesi oli paljon vähemmän hapanta kuin nyt. Veden happamuus sekä kipsisakka-altaassa että louhoksessa selviää Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon lokakuussa toimitetusta selvityksestä.

• Kipsisakka-alltaan vesi: pH 5,5, alumiinia 1,1 milligrammaa litrassa (huhtikuu 2012)
• Avolouokseen säilötty vesi: pH 2,9, alumiinia 29 milligrammaa litrassa (heinäkuu 2012)

Happamuus eli pH on logaritminen, jollloin kahden ero merkitsee satakertaista eroa. Avolouhoksen vesi oli siten useita satoja kertoja niin hapanta kuin kipsisakka-altaan huhtikuinen vesi. Myös kadmiumia oli louhosvedessä kaksi kertaa niin paljon kuin kipsisakka-altaassa.

Ennen kaikkea alumiinin määrä on valtava ja voidaan olettaa, että juuri louhoksesta tullut alumiini tukkii nyt kalojen kiduksia. Lisäksi kipsisakasta on saattanut liueta lisää alumiinia ja hapan vesi vapauttaa sitä myös maaperästä.

Yllä louhosveden arvot heinäkuulta 2012, alla kipsisakka-altaan mittaustulokset huhtikuussa 2012 eli ennen kuin sinne alettiin palauttaa avolouhoksen vettä.

Milloin hapanta vettä lisättiin kipsisakka-altaaseen? Talvivaara ilmoitti Kainuun ely-keskukseen 6.7. 2012 toimittamassaan hakemuksessa korottavansa kipsisakka-allasta kesä-syyskuussa 2012 ja myös korotuksen tarkoituksen: “Kipsisakka-altaan korotus mahdollistaa louhoksen pohjalle varastoitujen vesien johtamisen takaisin kipsisakka-altaalle. Takaisinpumppauksen arvoidaan kestävän noin kaksi kuukautta.” Hakemuksen perustella Kainuun ely antoi luvan varastoida vettä louhoksessa. Tämä tapahtui jo toiseen kertaan. Yle kertoi asiasta heinäkuussa. Suomen Luonto ei tiedä, milloin pumppaus alkoi ja miten pitkälle se ehti edetä. Padon korotus ja uusi vesi lisäsivät joka tapauksessa painetta pohjalla. Samalla happamuus teki ulos purkautuvasta aineesta entistä haitallisempaa.

Saastuneen veden hätävarastointi osoittaa, että yhtiön vedenhallinta oli karannut käsistä. Vesiongelman syyksi on sanottu sadetta, mutta sade ei vaikuta poikkeukselliselta. Talvivaaran omien tietojen mukaan kesäsateita tuli vuonna 2012 noin 350 milliä, mutta suunnilleen saman verran vettä näyttäisi sataneen seudulla viimeksi vuosina 1981 ja 2004.

Laki edellyttää varautumaan patojen suunnittelussa hyvinkin harvoin tapahtuviin sateisiin. Patoturvallisuusasetuksen mukaan kakkosluokan padolla tulisi varautua tulvaan, jonka toistumisen todennäköisyys on keskimäärin kerran 500 – 1 000 vuodessa. Näin siis II luokan padolla. Jostain syystä Kainuun ely ei ole luokitellut turmapatoa 1-luokan padoksi, joka onnettomuuden sattuessa “aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle taikka huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle”.

Antti Halkka, toimituspäällikkö, Suomen Luonto

Kainuun ely-keskuksen mittausasema, joka mittaa
veden laatua Talvivaaran alapuolella Kivijoessa,
pimeni vajaat kolme viikkoa ennen Talvivaaran vuotoa.
Pienen selvittelyn jälkeen syykin selvisi.

>> Lue Laakajärven kalakuolemista, joista Suomen Luonto kertoi aiemmin tänään.

Talvivaaran alapuolelle, Kivijärven ja Laakajärven väliseen Kivijokeen, on asennettu niin sanottu jatkuvatoiminen mittausasema, joka lakkasi toimimasta vajaat kolme viikkoa ennen Talvivaaran kipsisakka-altaan vuotoa. Asemaa hallinnoi Talvivaaraa valvova Kainuun ely-keskus.

Asia paljastui, kun Laakajärven ammattikalastaja Raimo Tervonen otti yhteyttä Pohjois-Savon ely-keskukseen viime perjantaina kysyäkseen, millaisia arvoja mittausaseman laitteista on mitannut ennen Talvivaaran vuodon paljastumista. Tervosta olivat jääneet vaivaamaan mateiden oudot kuolemat, joita hän ja hänen kalastajakollegansa havaitsivat Laakajärvellä viikko ennen Talvivaaran vuodon alkamista. Suomen Luonto kertoi aiemmin tänään Laakajärven kalakuolemista.

”Kun vuoto alkoi sunnuntaina 4. marraskuuta, minä tietysti pian sen jälkeen tulin yhtäkkiä ajatelleeksi, että entäpä jos vuoto onkin alkanut jo aiemmin, ja mateiden kuolemat ja vaahtovana johtuisivatkin siitä”, Tervonen kertoo.

Niinpä hän soitti perjantaina 9. marraskuuta Pohjois-Savon ely-keskuksen (Posely) limnologi Taina Hammarille. Hammar pääsee ympäristöhallinnon tietojärjestelmään ja lukemaan mitta-aseman jatkuvaa syötettä veden sähkönjohtavuudesta Kivijoessa. Sähkönjohtavuuden nousu kertoo vierasaineiden määrän kasvusta vedessä. Jos tuloksissa näkyisi jonkinlainen piikki viikko ennen vuotoa, se toisi valoa outoihin mateiden kuolemiin.

”Hammar sitten sanoi minulle puhelimessa, että hetkinen, se asemahan on ollut pimeänä silloin viikkoa ennen vuotoa, siis niiden meillä [Laakajärvellä] tapahtuneiden madekuolemien aikana”, Tervonen kertoo.

Poselyn Hammar vahvistaa tiedon Suomen Luonnolle.

”Kyllä näin on. Asema on lakannut toimimasta 16. lokakuuta yöllä, ja palannut toimintaan taas 6. marraskuuta puoliltapäivin”, hän sanoo. Hammar ei osaa kertoa syytä katkokseen. Hänen mukaansa myös kesäkuun alussa on ollut katkos aseman toiminnassa.

Talvivaaran vuoto havaittiin Kainuun ely-keskuksen mukaan 4. marraskuuta ja se on alkanut Talvivaaran mukaan aikaisintaan 3. marraskuuta. Vuodon alkamisajankohdan selvittelyn kanssa Kivijoen laitteen lukemat olisivat ensiarvoisen tärkeät.

”Tarkemmin laitteesta osaa kertoa Syken [Suomen ympäristökeskuksen] Risto Mäkinen”, Hammar sanoo.

• Kalkilla ”käsittely” on summittaista toimintaa. Helikopteri kylvi lauantaina 10.11. kaivospiirin ulkopuolelle poltettua kalkkia, joka on Talvivaaran asentamien varoituskylttien mukaan ”syövyttävää” ainetta.

• Kylteissä lukee ”Kalsiumoksidi (Poltettu kalkki” Varo, syövyttävää!”

• Poltettu kalkki voi aiheuttaa ihovaurioita ja vakavia syöpymisvammoja silmiin joutuessaan. Maastossa emäksisen kalkin tarkoitus on ainakin neutraloida happamia jätevesiä.

• Kalkkia on syydetty maastoon myös perjantaina. Silloin metsästysseuroja varoitettiin menemästä kalkitetuille alueille.

• Paikalliset ihmettelevät, miksi kalkkia kylvetään myös kuivalle maalle, esimerkiksi Ylä-Lumijärven rantametsiin. Tämän pelätään tarkoittavan sitä, että kaivosyhtiö varautuu patojen murtumiseen, mistä aiheutuisi happaman jäteveden tulvimista laajemmalle kuin vain lähijokiin ja -järviin.

>> Katso, miltä päästövesistä tulviva Lumijoki näytti isänpäivänä kahdelta iltapäivällä.

>> Katso video syövyttävän kalkin levittämisestä Ylä-Lumijärven eteläpäähän, Lumijoen alkuun.

Paikallisen asukkaan, Mauri Hyvösen, kuvat ja video näyttävät, kuinka helikopteri kylvi poltettua kalkkia kaivospiirin eteläpuolisen Ylä-Lumijärven maisemiin lauantaina puolilta päivin. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Mauri Hyvönen eilen, lauantaina.

Hyvönen näki koko tapahtumaketjun, joka alkoi näytteidenotosta.

”Talvivaaran porukka, siis Talvivaaran haalareihin pukeutunut väki, tuli ottamaan vesinäytteitä Lumijoen yli kulkevan sillan alta joesta puolilta päivin lauantaina”, Hyvönen kertoo.

Lumijoki virtaa Ylä-Lumijärvestä Kivijärveen. Kaikki kolme vesialuetta sijaitsevat kaivospiirin ulkopuolella.

”Olisiko sitten ollut niin, että he olisivat tuolloin huomanneet, että joen vesi on niin hapanta, että se vaatii heti toimenpiteitä.”

Happamuus voidaan määrittää kenttämittareilla paikan päällä hetkessä.

”Joka tapauksessa sen jälkeen alkoi helikopteriralli, jossa kalkkia kylvettiin ympäriinsä Ylä-Lumijärvelle ja siitä etelään lähtevälle Lumijoelle”, Hyvönen kertoo.

Hän kulki maastossa ja pääsi kuvaamaan läheltä, kuinka helikopteri kylvi poltettua kalkkia maastoon.

”Lähtiessäni, kolmen maissa, tiellä vastaan ajoi Talvivaaran auto Lumijoelle päin. Olisivatko silloin olleet menossa mittaamaan uudelleen happamuutta, että onko [hapanta jätevettä neutraloivan] kalkin kylväminen auttanut mitään.”

Kuvien näkymät on ikuistettu kaivospiirin ulkopuolella, ei siis Talvivaaran kaivoksen alueella.

”Haluan, että tässä päästäisiin semmoiseen tilanteeseen että toiminta olisi asiallista ja toiminta pysyisi siellä kaivospiirin sisäpuolella”, Hyvönen sanoo Suomen Luonnolle.

Paikalliset ovat tuohtuneita siitä, että Talvivaarassa on ajauduttu tilanteeseen, jossa kalkkia kylvetään kaivospiirin ulkopuolelle. Toiminta, jota julkisuudessa nimitetään kalkilla ”käsittelyksi”, on hyvin summittaista. Sen aiheuttamat haitat luonnolle ja vesistöille askarruttavat ihmisiä.

*

Hyvönen haluaa korostettavan, että hän ei ole alun perin ollut kaivoksen vastustaja.

”Päin vastoin, toimin itsekin yhä teollisuuden palveluksessa”, hän kertoo.

”Mutta kyllä tässä on paikallisia asukkaita viety kuin pässiä narussa. Kansalaisille on syötetty [kaivoksen perustamiseksi] väärää ja valikoitua tietoa”, Hyvönen kertoo mielipiteekseen.

*

Poltettu kalkki, eli kalsiumoksidi, aiheuttaa kemikaalikortin mukaan esimerkiksi ”hengenahdistusta, ihovaurioita” ja silmiin joutuessaan ”näön sumentumista ja vakavia syövytysvaurioita”.

Sitä on kylvetty, paitsi joen sulapaikkoihin, myös Ylä-Lumijärven jäälle ja esimerkiksi rantametsiin, mikä on saanut jotkut paikalliset asukkaat viikonlopun aikana pelkäämään, että Talvivaara näin varautuisi patojen murtumiseen ja happaman, raskasmetallipitoisen jäteveden tulvaan, joka ei pysyisi jokiuomassa ja järvialtaissa, vaan leviäisi laajemmalle maastoon.

”Miksi kalkkia muuten syydettäisiin kuivalle maalle?” pohtii Tuhkakylällä asuva Ari Kananen.

”Mutta tämä on tietysti vain spekulaatiota.”

Ilta-Sanomien haastattelema Talvivaaran viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen kiistää, että yhtiö levittäisi kalkkia tietoisesti kuivalle maalle.

Suomen Luonto kysyi Talvivaara-yhtiöltä, onko sillä lupaa kylvää syövyttävää kalkkia kaivospiirin ulkopuolelle.

”Ely [Kainuun ely-keskus] on tietoinen poltetun kalkin käytöstä ja paikoista”, vastasi yhtiön kestävän kehityksen johtaja Eeva Ruokonen. ”Lisäksi koordinaatit on annettu myös Kainuun pelastuslaitokselle. - - Paikat on merkitty siimoin ja kemikaalimerkinnöin. Soitimme myös paikallisille metsästysseuroille ja kahdelle yhdistykselle, jotka voivat liikkua alueella, ja pyysimme välttämään näitä pisteitä sekä niiden lähistöä.”

Juha Kauppinen
toimittaja

Postausta täydennetty maanantaina 12.11.2012 klo 8.20 ja klo 11.30. Lisätty Talvivaaran vastaus Suomen Luonnolle ja yhtiön Ilta-Sanomille antama kommentti kalkin levittämisestä kuivalle maalle.

Kainuun ely-keskuksen mukaan Talvivaara on lopettanut jäteveden
juoksutuksen luontoon, mutta vielä iltapäivällä
kahdelta kaivoksen eteläpuolinen Lumijoki
kuohusi kuin kevättulvassa. Vesi oli vihreätä.

>> Katso kuvagalleria siitä, kuinka helikopteri kylvää syövyttävää kalkkia Talvivaaran kaivospiirin ulkopuolelle.

Kainuun Ely-keskuksen tiedotteen mukaan jätevettä on sunnuntain aikana juoksutettu Talvivaaran kaivokselta etelään Vuoksen vesistön suuntaan enimmillään noin 2000 kuution tuntivauhtia, kunnes Talvivaara olisi lopettanut juoksutuksen lopulta kokonaan. Ylen mukaan Kainuun ely-keskus on saanut tämän tiedon Talvivaaran ympäristöpäälliköltä.

Tänään, isänpäivänä kello 14.05, Kaivoksen eteläpuolella Lumijoessa kuohusi vettä kuitenkin vielä hurjalla voimalla.

”Tällainen määrä vettä ei ole missään tapauksessa tavallista Lumijoessa”, sanoo seuduilla vuosia kalastellut ja metsästellyt, kaivoksen naapurissa Tuhkakylässä asuva Jukka Lukkari. Alla olevan kuvan Lukkari otti tänään kello viisi yli kaksi iltapäivällä.

”En ole eläissäni sellaista maisemaa nähnyt”, Lukkari kertoo Suomen Luonnolle. ”Lumi on keltaista kalkin kylvämisen jäljiltä, Lumijoessa virtaa vettä kuin kevättulvassa, ja vesi on vihreätä.”

Veden vihreä väri näkyy selvemmin toisen paikallisen, Mauri Hyvösen valokuvissa, jotka on otettu eilen puolilta päivin. Alla yksi esimerkki. Myös kalkin keltaiseksi värjäämät hanget näkyvät kuvassa hyvin. Lumijoki on kaivospiirin ulkopuolella, kuten myös sen yläpuolella oleva Ylä-Lumijärvi kokonaisuudessaan.

Hyvönen sai kuvattua myös helikopterin kylvämässä poltettua kalkkia kaivospiirin eteläpuolisiin metsiin ja järvelle. Kuvia ja videota helikopterilennoista erillisessä postauksessa.

• Tähän asti julkinen keskustelu on Talvivaarassa mahdollisesti käytettävien pakkokeinojen osalta keskittynyt Kainuun ely-keskukseen, joka ei ole nähnyt järeitä keinoja tarpeelliseksi.

• Kaivoslain mukaan myös Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilla on isot lihakset kaivosvalvontaan.

• Viraston ylijohtaja Seppo Ahvenainen vahvistaa, että kaivoslain teksti on selvä, ja Tukesilla olisi kaivosviranomaisena oikeus Talvivaaran toiminnan keskeytykseen, kunnes ongelmat on saatu kuntoon ja vuoto tukittua.

• Ahvenaisen mielestä asiaa pitää kuitenkin ensisijaisesti katsoa ympäristönsuojelulain kautta, ei kaivoslain.

Uusi kaivoslaki on ollut voimassa vähän aikaa, eikä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin isoa roolia kaivosvalvonnassa vielä hahmoteta yleisesti. Lakiteksti on kuitenkin harvinaisen selvää:

”Jos kaivoksessa sattuu vakava onnettomuus tai vaaratilanne, kaivosviranomainen voi määrätä, että kaivoksen tai sen osan toiminta on keskeytettävä väliaikaisesti, kunnes onnettomuuden tai vaaratilanteen syy ja tulevan toiminnan turvallisuuden varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet on selvitetty”, sanoo kaivoslain pykälä 157. Kaivoslain ”kaivosviranomainen” tarkoittaa Tukesia.

Talvivaaran tilanne on ainakin tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta vakava. Ylijohtaja Seppo Ahvenainen, onko tämä lainkohta tunnistettu Tukesissa?

”Kyllä tämä pykälä on sinänsä tiedostettu ja sen soveltaminenkin on tiedostettu. Ja se saattaa pahimmassa tapauksessa tulla aktuelliksi”, Ahvenainen vahvistaa.

”Mutta jos ajattelee tämän päivän asioita Talvivaaraa, pitää katsoa, minkä lainsäädännön piiriin tämä ongelma primääristi [ensisijaisesti] liittyy. Tarkoittaa sitä, että jos se on suoraan ympäristölainsäädännön mukaan sovellettavaa ja sanktioitavaa, silloin mennään sitä tietä. Jos ei tämä ole mahdollista, niin silloin tulisi [kyseeseen] tämä yleinen kaivosviranomaisen toimivaltuus.”

”Mutta tämä kaivoslain pykälä on sellaisenaan kyllä selvää tekstiä. Että jos kaivoslain näkökulmasta tapahtuu jotain fataalia, että perustavoitteet vaarantuvat, niin kyllä tämä on sovellettavissa.”

Kyseessä on massiivinen päästö ympäristöön, joka on nostanut raskasmetallipitoisuuksia ja Stukin mukaan esimerkiksi uraanipitoisuudet ovat jopa 200-kertaisi (kertoo Talouselämä-lehti) aiempiin verrattuna. Ei kai tämä ole kaivoslain silmin katsottuna asianmukaista kaivostoimintaa?

”Se on varmasti totta. Mutta yleinen suhtautuminen meillä on sen tyyppistä, että jos ja kun tämän voi hoitaa ympäristölainsäädännöllä, se pitäisi tehdä.”

Miksi? Onko jokin juridinen tai muu painava syy katsoa ensisijaisesti ympäristönsuojelulakia ja sitten vasta kaivoslakia?

”En mitään täsmällisempää ja oikeusopillisempaa pysty sanomaan kuin että tämä on yleensä ollut se käytäntö, että jos on erityislainsäädäntö, pyritään [sillä] ongelma ratkaisemaan ja seurausmenettelyt hoitamaan sen perusteella.”

Ahvenaisen mukaan asiasta tullaan nyt keskustelemaan Tukesissa lisää.

Juha Kauppinen
toimittaja

• Talvivaaran kaivosaltaan pohjan pettäminen kuuluu viime vuosikymmenten suurimpiin kaivosalan allasonnettomuuksiin koko maailmassa

• Talvivaaran turmapatoa korotettiin yllättäen viime kesänä. Jäteveden pinnan nosto toi pohjalle lisää kuormaa. Korotus on täytynyt hyväksyä Kainuun elyssä, sillä se on patoturvallisuusviranomainen.

• Paljastimme tänään Facebookissa, että Kainuun elyssä patoturvallisuudesta vastaava Timo Regina oli  Destiassa töissä ollessaan itse tekemässä turma-allasta.

• Kainuun ely-keskus sai patoturvallisuuden valvontavastuun Talvivaarasta vuoden 2009 lopussa. Kaivoksen tulee patoturvallisuuslain mukaan toimittaa viranomaiselle arvio padon aiheuttamasta vahingon vaarasta joko pyydettäessä tai muuten (1. luokan padot). Joulukuussa 2011 eli lähes kahden vuoden kuluttua vastuun alkamisesta Kainuun ely ei ollut saanut kaikista pyytämistään Talvivaaran padoista tietoja eikä siksi pystynyt luokittelemaan kaikkia patoja vahingonvaaraluokkiin.

Helsingin Sanomat nosti tänään esiin Talvivaaran kaivoksen patoturvallisuusasiana. Lehdestä selviää, että nyt vuotavan jätealtaan on rakentanut Destia. Paljastimme tänään Facebook-sivuillamme, että allasta on ollut Destiassa tekemässä Timo Regina, joka nykyään vastaa Kainuun Ely:ssä patoturvallisuusasioista.

Kukaan ei vielä tiedä Talvivaaran onnettomuuden mittaa. Kainuun Sanomat kertoi juuri, että patomuurien pelätään nyt pettävän. Turma-altaasta on tämänhetkisen tiedon mukaan  valunut yli 400 000 kuutiometriä jätelientä. Määrä on maailmaluokkaa. Vuotaneen jäteveden määrän mukaan uusin vuoto (kutsuttaisiinko sitä nimellä Talvivaara III) sijoittuisi patoallasonnettomuuksista kerätyn listan parinkymmenen suurimman onnettomuuden joukkoon.

Tietoa onnettomuuksista ovat keränneet muun muassa YK ja Yhdysvaltain viranomaiset, joiden tiedoista WISE-järjestö on koonnut luettelon tänne. Listalla ovat tiedossa olevat onnettomuudet vuodesta 1960. Tekijät huomauttavat, että luettelo on epätäydellinen. Sille pääsisi myös esimerkiksi Talvivaara II eli vuonna 2010 sattunut vuoto. Se oli “vähintään muutamia kymmeniä tuhansia kuutiometrejä”, kuten kaivoksen ympäristöpäällikkö totesi Ylelle.

Miten Suomessa voi sattua maailmanluokan pato-onnettomuus samassa altaassa kaksi tai kolmekin kertaa? Syynä on altaan rakenne, jossa pohjalla on vain ohut muovikalvo ja hiukan maa-ainesta. Kunnollinen maa-aineskerros ja ennen kaikkea jätevettä loistavasti pitävä bentoniittisavi puuttuvat.

Tällainen allas pitäisi tyhjentää, ja pohja tehdä uudelleen. Mutta Talvivaarassa tehtiin toisin: Pohjan vahvistamisen sijaan allasta korotettiin viime kesänä useilla metreillä, jotta sinne mahtuisi satoja tuhansia tonneja lisää jätevettä. Voi hyvin olla, että juuri  lisäkuorma sai altaan pohjan pettämään, kuten Vihreä Lanka arvelee.

Kuka hyväksyi korotuksen? Lain perusteella Kainuun ely, sillä patoturvallisuusviranomaisen on patoturvallisuuslain mukaan hyväksyttävä tällainen muutos, kuten Timo Regina totesi viime vuonna alan koulutuspäivillä (ote esityksestä):

Mitään asiakirjaa padon korotuksesta en ole löytänyt. Sen sijaan Kainuun elyn ympäristöministeriölle viime joulukuussa toimittamasta raportista paljastuu mielenkiintoisia asioita.

Ympäristöministeriölle 2.12.2011 annetussa selvityksessä ely joutuu myöntämään, ettei se ole  luokitellut ainakaan kaikkia Talvivaaran patoja turvallisuusluokkiin. Vastuu patojen turvallisuudesta sillä oli kuitenkin ollut jo melkein kaksi vuotta. Uusi kaivoslaki nimittäin astui voimaan lokakuun alussa 2009 ja Kainuun ely sai vastuun Talvivaaran padosta vuoden 2009 lopussa.

Viivytyksen selitys on muistion mukaan se, ettei ely ollut saanut Talvivaarasta arviota kaikkein patojen aiheuttamasta vahingonvaarasta (muistio ei kerro koska niitä oli pyydetty. Jotain selvityksiä ely oli saanut lokakuussa 2011).

Miksi Kainuun Ely-keskus oli valmis odottamaan selvityksiä Talvivaaran patojen aiheuttamasta vahingonvaarasta niin pitkään? En keksi tähän hyvää syytä, keksittekö te?

En tiedä, onko selvitykset nyt annettu ja miten turmapato oli luokiteltu (jonkin tiedon mukaan kakkosluokkaan, mikä todella ihmetyttää). Talvivaaran patoja ei ole ympäristöhallinnon vaarallisten ykkösluokan patojen listauksessa, jossa esimerkiksi uudemman Kittilän Suurikuusikon kaivoksen padot ovat.

(EDIT 9.11. Tämän linkin mukaan Talvivaaran pato on luokiteltu kakkosluokkaan. YLE:n uutisen (vuodelta 2010) mukaan “Asutus on kaukana ja vesimäärät ovat pienempiä kuin ykkösluokassa, ylitarkastaja Timo Regina Kainuun ELY-keskuksesta perustelee.”

Nykyiset luokitusohjeet löytyvät tänään viimeisteltynä julkaistusta patoturvallisuusoppaasta, jonka mukaan “jätepadot voidaan luokitella 1-luokkaan, mikäli padottu aine on jäteluokitukseltaan ongelmajätettä tai sortumatapauksessa jäte purkautuu alueelle, jolla on erityinen suojeluarvo. Lisäksi jätepato voidaan luokitella luokkaan 1, mikäli aineen leviämisestä aiheutuva haitta ympäristölle tai terveydelle on merkittävä ja pitkäaikainen. 1-luokkaan luokitellaan pääsääntöisesti myös ympäristösuojelulain (86/2000) ja kaivannaisjäteasetuksen (379/2008) mukaisten suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavien kaivannaisjätteen jätealueiden padot.” EDIT loppuu, korjasin myös muutaman lyöntivirheen)

Luokat ovat:

• •    1-luokan pato, joka onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle taikka huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle.
• •    2-luokan pato, joka onnettomuuden sattuessa saattaa aiheuttaa vaaraa terveydelle taikka vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle.
• •    3-luokan pato, joka onnettomuuden sattuessa saattaa aiheuttaa vain vähäistä vaaraa.

Lain mukaan vain ykkösluokan padolla on kovat ehdot ja vain niistä on toimitettava tietoja ahkerasti ilman viranomaisen pyyntöä:

Padosta aiheutuvan vahingonvaaran selvittämiseksi 1-luokan padon omistajan on laadittava 9 §:ssä tarkoitettua selostusta tarkempi selvitys padosta ihmisille ja omaisuudelle sekä ympäristölle aiheutuvasta vahingonvaarasta (vahingonvaaraselvitys)…. Padon omistajan tulee laatia ja pitää ajan tasalla suunnitelma toimenpiteistä 1-luokan padon onnettomuus- ja häiriötilanteissa (padon turvallisuussuunnitelma)… Padon omistajan on annettava 1-luokan padon tarkastuksesta laadittu kirjallinen raportti tiedoksi patoturvallisuusviranomaiselle.

Kainuun ely-keskus kertoo kotisivuillaan, että kaivos- ja patovalvonta on kaivosympäristön huippuosaamista. Eikä osaamiseen kuuluisi, että kaivos määrätään laittamaan ilmiselvät turvallisuuspuutteet kuntoon vaikka tuotanto sen takia pitäisi ajaa säästöliekille tai alas. Allas olisi pitänyt tyhjentää ja korjata korottamisen sijaan.

Syynä kaikkeen oli valtava jäteveden määrä, jonka yhtiö on todennut johtuvan poikkeuksellisista sateista. Sateet olivatkin melkoiset, mutta eivät sellaiset ettei niihin olisi pitänyt varautua. Olennaista on, että ongelma oli alkanut paljon aikaisemmin. Lapin vesitutkimuksen tänä vuonna tekemässä vesihuoltoraportissa todetaan, että vesiä oli varastoitu kipsisakka-altaalle jo vuonna 2010:

Saman raportin taulukoista päättelen, että yhtiö tarvitsi vuonna 2010 noin kaksi kertaa niin paljon raakavettä kuin alkuperäinen suunnitelma edellytti.

Yllä toteutunut vedenotto, alla suunnitellun tuotannon mukainen vedentulo. Kulutuksessa ei ole olennaisia eroja.

Kaivoksen pulmat eivät näiden tietojen perusteella näytä pohjimmiltaan johtuvan sateesta, vaan raakaveden suunniteltua suuremmasta tarpeesta. Raakavetenä ei ole voitu käyttää jätevettä — koska se oli jätevettä. Sitä olisi voitu käyttää, jos viranomaiset olisivat jo alun perin edellyttäneet Talvivaaralta vedenpuhdistuslaitoksen hankkimista. Nythän tätä melko edullista laitosta aiotaan käyttää juuri raakaveden tekoon jätevedestä.

Toivottavasti totuus tässäkin asiassa selviää. Talvivaaran onnettomuudesta pitäisi tehdä suuronnettomuuksien tutkimuskäytäntöjen mukainen raportti. Kainuun ja Pohjois-Savon luonto ja ihmiset kärsivät uskomattomasta virheiden sarjasta.

Antti Halkka, toimituspäällikkö, Suomen Luonto