Kainuun ely-keskuksen veden laadun mittausasema pimeni Talvivaaran alapuolelta viikkoja ennen vuotoa

Avainsanat: , , , , , ,
Luokassa: Luonto, ympäristö — suomenluonto @ 17:38 Tiistaina, Marraskuun 13. 2012

Kainuun ely-keskuksen mittausasema, joka mittaa
veden laatua Talvivaaran alapuolella Kivijoessa,
pimeni vajaat kolme viikkoa ennen Talvivaaran vuotoa.
Pienen selvittelyn jälkeen syykin selvisi.

>> Lue Laakajärven kalakuolemista, joista Suomen Luonto kertoi aiemmin tänään.

Talvivaaran alapuolelle, Kivijärven ja Laakajärven väliseen Kivijokeen, on asennettu niin sanottu jatkuvatoiminen mittausasema, joka lakkasi toimimasta vajaat kolme viikkoa ennen Talvivaaran kipsisakka-altaan vuotoa. Asemaa hallinnoi Talvivaaraa valvova Kainuun ely-keskus.

Asia paljastui, kun Laakajärven ammattikalastaja Raimo Tervonen otti yhteyttä Pohjois-Savon ely-keskukseen viime perjantaina kysyäkseen, millaisia arvoja mittausaseman laitteista on mitannut ennen Talvivaaran vuodon paljastumista. Tervosta olivat jääneet vaivaamaan mateiden oudot kuolemat, joita hän ja hänen kalastajakollegansa havaitsivat Laakajärvellä viikko ennen Talvivaaran vuodon alkamista. Suomen Luonto kertoi aiemmin tänään Laakajärven kalakuolemista.

”Kun vuoto alkoi sunnuntaina 4. marraskuuta, minä tietysti pian sen jälkeen tulin yhtäkkiä ajatelleeksi, että entäpä jos vuoto onkin alkanut jo aiemmin, ja mateiden kuolemat ja vaahtovana johtuisivatkin siitä”, Tervonen kertoo.

Niinpä hän soitti perjantaina 9. marraskuuta Pohjois-Savon ely-keskuksen (Posely) limnologi Taina Hammarille. Hammar pääsee ympäristöhallinnon tietojärjestelmään ja lukemaan mitta-aseman jatkuvaa syötettä veden sähkönjohtavuudesta Kivijoessa. Sähkönjohtavuuden nousu kertoo vierasaineiden määrän kasvusta vedessä. Jos tuloksissa näkyisi jonkinlainen piikki viikko ennen vuotoa, se toisi valoa outoihin mateiden kuolemiin.

”Hammar sitten sanoi minulle puhelimessa, että hetkinen, se asemahan on ollut pimeänä silloin viikkoa ennen vuotoa, siis niiden meillä [Laakajärvellä] tapahtuneiden madekuolemien aikana”, Tervonen kertoo.

Poselyn Hammar vahvistaa tiedon Suomen Luonnolle.

”Kyllä näin on. Asema on lakannut toimimasta 16. lokakuuta yöllä, ja palannut toimintaan taas 6. marraskuuta puoliltapäivin”, hän sanoo. Hammar ei osaa kertoa syytä katkokseen. Hänen mukaansa myös kesäkuun alussa on ollut katkos aseman toiminnassa.

Talvivaaran vuoto havaittiin Kainuun ely-keskuksen mukaan 4. marraskuuta ja se on alkanut Talvivaaran mukaan aikaisintaan 3. marraskuuta. Vuodon alkamisajankohdan selvittelyn kanssa Kivijoen laitteen lukemat olisivat ensiarvoisen tärkeät.

”Tarkemmin laitteesta osaa kertoa Syken [Suomen ympäristökeskuksen] Risto Mäkinen”, Hammar sanoo.

”Joo, nämä mittalaitteet ovat peruja pohjavesiin liittyvästä yhteisprojektista, joka on jo loppunut”, Syken geohydrologi Mäkinen kertoo Suomen Luonnolle.

”Ne päätettiin sitten laittaa tuollaiseen käyttöön [Talvivaaran vesiä valvomaan].”

Asemia on kaksi, toinen sijaitsee Laakajärven eteläpäässä, toinen Kivijärven ja Laakajärven välisessä Kivijoessa. Laakajärven asema on Mäkisen mukaan asennettu viime vuoden joulukuussa, Kivijoen asema huhtikuussa.

Mistä toimimattomuus Talvivaaran vuodon aikana ja kahtena [melkein kolmena] viikkona ennen sitä johtui?

”No siinä oli sellainen ihan luonnollinen selitys, että laitteesta loppui akku”, Syken Mäkinen kertoo. ”Se ei ole siis ollenkaan mitannut tietoja tuona aikana. Ilkivallasta ei ole kyse”, hän vahvistaa.

”Olisihan se tietysti parempi, jos tämmöistä ei olisi tapahtunut, mutta näin on kuitenkin käynyt, eikä sille enää mitään voi”, hän jatkaa.

Pitääkö paikkansa, että tämä on siis nykyään Kainuun ely-keskuksen laite?

”Kyllä näin on”, Mäkinen sanoo.

Unto Ritvanen, Kainuun ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikön päällikkö, koska teillä havaittiin, että tämä Kivijoen jatkuvatoiminen mittausasema pimeni?

”En osaa vastata tuohon. Pitäisi kysyä tutkimusmestarilta asiaa. Tai voisin tietysti kysyä valvojalta tätä asiaa.”

Teillä on kuitenkin tiedossa, että asema on ollut pois toiminnasta?

(Ritvanen kysyy joltain vieressään asiasta ja jatkaa sitten.)

”Eilen on toiminut kuulemma vielä.”

Mutta tämän vuodon aikana se on ollut pois toiminnasta. Kuudes päivä marraskuuta vasta tullut takaisin.

”No ainakin meillä on tieto, että eilen on ollut toiminnassa.”

Teillä ei siis ole tietoa, että se on ollut kaksi viikkoa pois toiminnasta?

”Meidän tutkimusmestari Jouko Juntunen voi tietää tästä. Häneltä voit kysyä.”

Mutta Sykessä ja Poselyssäkin tiedetään tämä, miten teillä ei tiedetä?

”No ei ole ainakaan minulla tässä tietoa.”

Kainuun ely-keskuksen tutkimusmestari Jouko Juntunen, onko Kainuun ely-keskukseen tullut tieto, että Kivijoen jatkuvatoiminen mittausasema on lakannut toimimasta 16.10.?

”16.10. lakannut toimimasta? Aijaa. Katsotaanpas, katsotaanpas. Kyllä meillä täällä lukemia on ainakin tältä päivältä”, Juntunen vastaa.

Mutta se on 16.10. lakannut toimimasta ja tullut toimintaan 6.11. eli tiistaina vuodon jälkeen. Onko tämä uusi asia teille?

”Katsotaanpas. 8.11. ainakin on tietoja.”

(Juntunen selaa ruudulla näkyviä lukemia)

”Ainakin 11.6. näkyy olevan tuloksia.”

Mutta siis asema on lokakuussa 16. lokakuuta lakannut toimimasta ja 6. marraskuuta tullut käyntiin.

”Siinä on joku häiriö ollut, mutta mistä se sitten johtuu, sitä en osaa sanoa. Niinhän tuo näyttää, että siinä välillä on havainnoissa katko.”

Tämä on siis Kainuun ely-keskuksen vastuulla oleva asema?

”Kyllä.”

Mutta teille ei ole tullut tietoa, että se ei toimi?

”No minähän en tietysti jatkuvasti sitä seuraa.”

”Katsotaanpa vielä, että onko akun jännite ollut minkälainen.”

(Tauko.)

”Siinä on akun jännite ollut vähissä tuossa välillä. Siitä se on varmasti mennyt pimeäksi.”

Kuka akun on sitten käynyt vaihtamassa?

”Me käydään vaihtamassa aina. Kahdeksan yhdeksän volttia on ollut 10. kuudetta. Se on vaihdettu kyllä akku, että se on välillä katkos siinä hommassa. Virta käynyt vähiin.”

Kuka akun on vaihtanut?

”Meidän talon väkihän sen vaihtaa. Katsotaanpa sitä. Kymmenes kuudetta on kahdeksan piste yhdeksän virta ollut, että se on virrasta tämä johtunut, johtokykyarvot on näköjään samat. Virran vähyys.”

Sinun tietämättä on joku sitten käynyt akun vaihtamassa?

”Ei. Pitää näistä kenttälomakkeista katsoo, että onko käyty silloin kuudestoista päivä.”

Kun se kenttälomake löytyy, haluaisin sen nähtäväksi.

”No kenttälomakkeessa akun vaihto ei varsinaisesti näy.”

Mutta kuitenkin haluaisin sitten kuulla, että kuka sen on vaihtanut, että kuka siellä on käynyt 6.11.

”Se pitää katsoo, että kuka meistä on käynyt. Mutta itsehän me on se vaihdettu, ei sitä muut ole käyneet vaihtamassa.”

Jouko Juntunen soittaa uudelleen muutaman minuutin kuluttua.

”Nyt on se vaihdettu se akku 6. päivä, katsoin tuota almanakkaa. Vaihdoin silloin, kun olen ollut siellä Talvivaaran alueella liikenteessä. Silloin olen vaihtanut sen akun. Aikaisempaa tietoa en tiedä, tulokset on katkenneet.”

Kuka sen on silloin vaihtanut?

”Minä olen minä vaihtanut. Olen välillä yhdeksättä päivää töissä, että päivät menee sekaisin, almanakkaa pitää tutkia.”

No sen ymmärtää tietysti. Tärkeintä että asia selvisi.

”Aikaisemmin ei ole hoksattu, ettei tule tuloksia, mutta akun otin varmuuden vuoksi matkaan [6.11.] ja panin uuden. Minä olen sen näköjään vaihtanut. Päivät menee sekaisin tässä.”

Selvä juttu, kiitos.

Juha Kauppinen
toimittaja

”Talvivaaran ympäristön järvien metallipitoisuudet isompi huolenaihe kuin sulfaatti”

Talvivaarasta lähtevien vesistöreittien monilla järvillä
metallipitoisuudet ovat normit ylittävällä tai
muuten haitallisella tasolla. Lisäksi metalleja
mitataan liian epätarkasti, arvostelee
Pohjois-Savon ely-keskus lausunnossaan.
Vahvistusta tähän kritiikkiin tulee
Suomen Luonnon haastattelemilta muilta
viranomaisilta. ”Kainuun ely-keskus voisi
vaatia mittauksia tarkemmaksi vaikka heti”,
sanoo Pohjois-Suomen aluehallintoviraston
ympäristöneuvos Sami Koivula.

Julkisen keskustelun huomio kiinnittyy Talvivaaran vesistöpäästöissä sulfaattiin. Isompi huoli luonnon ja ympäristön kannalta ovat kuitenkin Talvivaaran vesistöihin valuttamat suuret metallipitoisuudet, arvioidaan Pohjois-Savon ely-keskuksesta (Posely), jonka alueella sijaitsevissa järvissä Talvivaaran vaikutukset hiljalleen kasvavat.

”Minä pitäisin metalleja suurempana asiana kuin sulfaattia”, sanoo limnologi Taina Hammar Poselystä.

”Eniten huolta aiheuttavat mahdolliset häiriötilanteet. Maaliskuussa tällainen toteutuikin primääriliuotuskasan alueella tapahtuneen putkirikon seurauksena. Tämä näkyi jo huhtikuussa [Kaivoksen eteläpuolella] Kivijärven päällysvedessä, missä nikkeliä oli 157 mikrogrammaa litrassa ja sinkkiä 270 mikrogrammaa litrassa.

Nikkelin laatunormitaso, jota ei saisi ylittää, on vesistössä valtioneuvoston asetuksen mukaan 20 mikrogrammaa ja sinkin puolestaan arvioidaan aiheuttavan todennäköisesti haittavaikutuksia vesieliöstölle pitoisuudessa 25 mikrogrammaa litrassa, kertoo ympäristöministeriön raportti vuodelta 2005. Nämä pitoisuudet siis ylittyivät moninkertaisesti.

”Huolta aiheuttaa myös havaittu yleinen nouseva suuntaus”, Hammar luonnehtii metallitilannetta Talvivaaraa ympäröivissä järvissä.

”Kemiallinen tila on Pohjois-Savon puolella toistaiseksi hyvä, koska luokittelussa tarkastellaan vuosikeskiarvoja, mutta ainakin alusvedessä sekä nikkeli- että sinkkipitoisuudet ovat kasvaneet.”

”Metalleihin suhtautuminen on yksiselitteisempää [kuin sulfaattiin]. Jos laatunormit ylittyvät, kemiallinen tila luokitellaan huonoksi. Kemiallisessa tilassa ei ole eri luokkia, vain hyvä ja huono”, Hammar muistuttaa.

*

Huolestuttavaa on Poselyn mukaan sekin, että useita metalleja ei tällä hetkellä mitata riittävällä tarkkuudella, koska Kainuun ely-keskus (Kaiely) ei ole vaatinut määritysrajoja lakia ja suosituksia vastaaville tasoille. Posely huomautti asiasta viikon takaisessa lausunnossaan, jonka se antoi liittyen Talvivaaran laajennuksen ympäristövaikutusten arviointiohjelmaan.

Suomen Luonto kertoi taannoin, että kadmiumia mitataan Talvivaaran ympäristön järvissä tarkkuudella kaksi mikrogrammaa litrassa, mikä on yksiselitteisesti liian epätarkkaa mittaamista.

Valtioneuvoston asetus vesistölle vaarallisista aineista vuodelta 2010 kertoo, että kadmiumin pitoisuus vesistössä ei saisi ylittää 0,1 mikrogrammaa litrassa, laatunormitasoa. Mikäli tämä taso ylittyy vuosikeskiarvona, vesistön tila luokitellaan kemiallisesti huonoksi.

Kadmium on akuutisti hyvin myrkyllinen raskasmetalli, joka lisäksi kertyy kaloihin.

Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Matti Verta toteaa Suomen Luonnolle, että kadmiumin pitoisuutta vesistössä voidaan pitää isona jo silloin kun se on esimerkiksi yksi mikrogramma litrassa.

Nyt siis ei tiedetä, missä järvissä ja mittauspisteissä tällainen pitoisuus esiintyy, koska Kaielyn hyväksymää tarkkailuohjelmaa noudattava konsulttiyhtiö analysoi kadmiumpitoisuuksia järvistä tarkkuudella, joka paljastaa vain kaksi mikrogrammaa litrassa ja sitä suuremmat pitoisuudet.

Eikö kadmiumia pitäisi mitata tarkemmin näissä Talvivaarasta lähtevissä vesistöissä, johtava tutkija Verta Sykestä?

”Kyllä. Laatunormidirektiivi edellyttää, että mitataan riittävällä tarkkuudella normiin nähden”, Verta vahvistaa.

”Kadmiumin analyysit pitäisi tehdä herkemmällä menetelmällä”, sanoo myös kalatoksikologi Pekka J. Vuorinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.

*

Kainuun ely-keskus puolustautuu näitä kommentteja vastaan sillä, että kadmiumille olivat käytössä löyhemmät rajat, kun Talvivaaran tarkkailuohjelmaa yli viisi vuotta sitten laadittiin ja tarkistutettiin ely-keskuksella.

”Koska asetus on tullut voimaan vasta vuonna 2010, niin asia on viipynyt”, selittää Marja Liisa Räisänen Kaielystä sitä, miksi kadmiumia ei vieläkään mitata Talvivaaran ympäristössä lain vaatimalla tavalla.

”Talvivaaran [ympäristö]lupaa ja sitä myöten tarkkailuohjelmaa päivitetään ja siinä yhteydessä [valtioneuvoston] asetuksen päivitykset tulee tietenkin huomioida”, vastaa kritiikkiin ympäristögeologi Ilkka Haataja Kaielystä. Haataja on kaivoksen valvova virkamies. Kainuun ely-keskus siis haluaa odottaa pitkän ja monimutkaisen lupapäivityskierroksen päättymistä, ennen kuin erittäin myrkyllistä kadmiumia aletaan mitata kunnolla.

Esimerkiksi Pirkanmaan ely-keskus on tehnyt toisenlaisen linjauksen Oriveden kaivoksen kohdalla: siellä kadmium on otettu omatoimisesti mittausohjelmaan jo viime syksynä.

Kaielyn selityksiä ei niele myöskään Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (AVI) ympäristöneuvos Sami Koivula, joka on ollut myöntämässä ympäristölupaa Talvivaaran kaivokselle.

”Kadmiumin pitoisuudet voitaisiin jo seuraavalla kuukausittaisella tarkkailukierroksella mitata tarkemmin”, Koivula sanoo Suomen Luonnolle.

”Eihän siinä ole kyse kuin siitä, että millä tarkkuudella nämä näytteet analysoidaan”, hän jatkaa.

”Ei se mitään lupakierrosta vaadi. Tämä on tyypillisesti asia, jota ely-keskus pystyy lyhyelläkin varoitusajalla muuttamaan. Tai eihän se ole oikeastaan edes muuttamista, vaan siinä vain tarkennetaan sitä tarkkailua. Valitaan analytiikka niin, että saadaan riittävän yksityiskohtaisia tuloksia”, Koivula sanoo.

*

Kadmium ei ole ainoa ongelma Talvivaaran ympäristössä.

Pohjois-Savon ely-keskus kiinnitti viikon takaisessa lausunnossaan huomiota ylipäänsä siihen leväperäiseen tapaan, jolla Talvivaarasta lähtevien vesistöreittien järvien metallipitoisuuksia mitataan.

”[Metallien] määritysrajat olivat lähes kauttaaltaan selvästi korkeammat kuin pitoisuustaso luonnontilaisissa pintavesissä ja kadmiumin osalta määritysraja oli jopa 20-kertainen laatunormiin verrattuna”, Posely kritisoi lausunnossaan, joka on paikoin tiukkasanainen. Poselyn lausuma tarkoittaa käytännössä sitä, että löperöiden mittausrajojen vuoksi ei päästä kiinni siihen, mikä eri metallien pitoisuus todellisuudessa vesistöissä on.

Limnologi Taina Hammar Poselystä, mitä nämä metallit ovat, joihin viittaatte lausunnossanne? Mitä metalleja mitataan liian löyhästi Talvivaaran ympäristön järvissä?

”Ne ovat arseeni, kadmium, koboltti, kromi, kupari, nikkeli, sinkki ja vanadiini”, Hammar luettelee.

Näiden kaikkien metallien pitoisuutta siis mitataan tällä hetkellä määritysrajalla, joka jää kauaksi Suomen ympäristökeskuksen suosituksista.

”Esimerkiksi kuparin määritysrajana on nyt 10 mikrogrammaa litrassa, kun sitä suositeltaisiin mitattavan tarkkuudella 0,05 mikrogrammaa litrassa. Arseenilla suositus olisi 0,1 mikrogrammaa litrassa, mutta sitä mitataan määritysrajalla 10 mikrogrammaa litrassa. Kobolttia mitataan tarkkuudella kolme mikrogrammaa litrassa, suositus 0,05 mikrogrammaa litrassa. Vanadiinilla määritysraja on nyt kuusi mikrogrammaa litrassa, suositus sillekin olisi 0,05 mikrogrammaa litrassa”, kertoo Hammar.

*

Korkeista määritysrajoista huolimatta nikkelin ja sinkin kohoavat pitoisuudet ovat siis jo paljastuneet. Niiden parissa askarrellaan kuumeisesti myös Kainuun ely-keskuksessa.

Nikkelille on määritelty laissa laatunormi, kuten kadmiumille. Jos nikkelipitoisuuden vuosittainen keskiarvo ylittää vesistössä 20 mikrogrammaa litrassa, vesistön tila luokitellaan kemiallisesti huonoksi, sanoo valtioneuvoston asetus vuodelta 2010.

Tästä määrittelystä voidaan poiketa, jos todetaan, että alueen luonnolliset pitoisuudet ovat normaalia korkeampia. Tällä hetkellä Kaiely tutkii, millaisia Talvivaaran alueen luonnolliset pitoisuudet ovat olleet ennen kaivoksen perustamista.

”Pitoisuudet ovat täällä luonnollisestikin olleet tavallista korkeampia, koska tämä on mustaliuskealuetta”, kertoo Marja Liisa Räisänen Kaielystä. Esimerkiksi erään tuoreen Geologian tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan Talvivaaran pohjoispuolella nikkelin luonnollinen taso on saattanut olla jopa yli seitsemän mikrogrammaa litrassa.

Maaliskuun tarkkailukierroksella nikkelin pitoisuus joka tapauksessa ylitti laatunormin, 20 mikrogrammaa litrassa, useissa mittauspisteissä Kolmisopessa, Tuhkajoessa, Jormasjärvessä, Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa, Kivijärvessä ja nipin napin vielä Laakajärvessäkin.

Pohjois-Savon elykeskuksen hydrobiologi Veli-Matti Vallinkoski, kun tämä nikkelin pitoisuus nyt näyttäisi kasvavan näissä vesissä, niin eikö tämä käytännössä tarkoita sitä, että Talvivaara on kovaa vauhtia pilaamassa näitä järviä?

”Kyllä se sitä tarkoittaa”, Vallinkoski vastaa.

Jos kehitys nikkelin osalta jatkuu, siis laatunormit ylittyvät, eikö se johda väistämättä siihen, että tällaisten järvien tila tullaan luokittelemaan kemiallisesti huonoksi?

”Kyllä näin on. Jos pitoisuudet pysyvät ylhäällä mittauskerrasta toiseen, silloin alueellinen ely-keskus tekee sen ratkaisun, että muuttaa järven luokituksen”, Vallinkoski summaa tilanteen.

*

Muista metalleista esimerkiksi sinkille ei ole olemassa valtioneuvoston laatunormia.

”Sillekin on kuitenkin olemassa vertailuarvo 25 mikrogrammaa litrassa, jota korkeammissa pitoisuuksissa todennäköisesti aiheutuu haitallisia vaikutuksia vesieliöille”, kertoo limnologi Hammar Poselystä. Raja löytyy ympäristöministeriön julkaisusta Vesiympäristölle haitalliset ja vaaralliset aineet pintavesissä.

Tuo sinkkipitoisuus ylittyy jo nyt lukemattomissa mittauspisteissä Talvivaaran ympäristön järvissä. Aivan lähimpien vesien lisäksi pitoisuus ylittyy esimerkiksi Jormasjärvessä ja Nuasjärvessä useissa mittauspisteissä. Vielä Nuasjärven ison altaan syvänteenkin kohdalla sinkin pitoisuus on keskivedessä 65 mikrogrammaa litrassa ja syvässä vedessä 32 mikrogrammaa litrassa maaliskuun näytteissä, siis tasolla, joka ympäristöministeriön mukaan todennäköisesti on haitallista vesieliöille.

Vuoksen vesistössä, Talvivaaran eteläpuolella, tuo sinkin pitoisuus ylittyy Laakajärvessä asti, missä yhdestä pisteestä on mitattu maaliskuussa pitoisuus 31 mikrogrammaa litrassa. Nämä pitoisuudet ovat peräisin maaliskuulta, vesinäytetuloksista, joita kaivoksen velvoitetarkkailuista huolehtivat Pöyry-konsulttiyhtiö teettää NabLabsilla.

*

Talvivaara on sanonut, että sulfaattipitoisuudet tulevat kääntymään hyväksi ja palautumaan normaaliksi vuosien saatossa. Tämä jää nähtäväksi. Metalleista sen sijaan ei toistaiseksi ole juuri julkisuudessa puhuttu. Monien metallien pitoisuudet ovat Talvivaarasta alkunsa saavien vesistöjen varrella jo nyt mittausten perusteella korkealla tasolla.

Esimerkiksi nikkelin kohdalla parannukset ainakaan jäteveden puhdistuksessa eivät auta, koska nikkeli tulee suoraan valumavesien mukana kaivoskentältä Kolmisoppi-järveen. Asian kertoi Suomen Luonnolle Marja Liisa Räisänen Kaielystä. Kolmisopesta vedet laskevat edelleen Jormasjärveen, Nuasjärveen ja sitä kautta Oulujärveen.

Juha Kauppinen
toimittaja

Tilaa Suomen Luonto lahjatarjouksena 30 prosentin alennuksella!