Pölyttäjiä on paikoin runsaastikin
Tamperelainen lukijamme soitti ja kertoi olevansa huolesta vallan kipeä, koska ei ole nähnyt yhtään kimalaista koko keväänä. ”Omenapuut ja monet muut ovat hehkeässä kukassa, mutta pölyttäjiä ei näy eikä kuulu”, hän sanoi. Pieni kyselykierros selvensi asiaa.
Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksikön vanhempi tutkija Kauko Salo kertoo juuri olleensa puolitoista viikkoa metsässä Lieksan ja Kolin maisemissa ja nähnyt harvakseltaan kimalaisia mustikkakasvustoissa.
”Tähän aikaan usein tilanne onkin tällainen, sillä nyt pörräävät kimalaiset ovat talvehtineita naaraita.”
Muita pölyttäjiä on Salon mukaan ollut vähemmän. Valtakunnan marjasatojen ennustaja sanookin olevansa lievästi huolestunut ”Olikohan pölyttäjiä riittävästi Etelä- ja Keski-Suomessa mustikan parhaaseen kukinta-aikaan?”
Helsingin yliopiston pistiäistutkija Ilkka Teräksellä on lohduttavampaa kerrottavaa. ”Olimme juuri opiskelijoiden kanssa maastossa keräilemässä myrkkypistiäisiä. Saaliina oli ainakin mantu-, kivikko-, pelto- ja kartanokimalaisia, pari maakimalaiskuningatarta (tämä on se laji, jota vietiin vastikään Skånesta Britanniaan) sekä keltavatipyydykseen lentänyt kivikkoloiskimalainen”, hän sanoo. ”Eivät kimalaiset siis ole vallan hävinneet.”
Teräksen oman pihan omenapuissa ei kimalaisia ole juuri näkynyt, mutta tarhamehiläisiä kyllä. ”Toisaalta kesämökkimaisemissamme Puumalassa oli viikko sitten kova hyörinä mustikan kukissa. Vaikuttaa siis siltä, että paikallista vaihtelua on.”
Suomen Luonnon Kysy luonnosta -asiantuntijamme Kauri Mikkola on myös nähnyt kimalaisia – ja paljon: ”Ihailin tässä jokin aika sitten, kun Tammisaaren Gullössä muita aikaisemmin kukkiva omenapuu oli yhtä pörinää kimalaisista”, hän raportoi.
”Toisessa tilanteessa kaataessani ruokintalaitteeseen viiniä luulin, että taivaalla menee kummallisia arktisia lintuja. Lopulta selvisi, että ääni tuleekin alaviistosta: kimalaiset pudottivat pionin siitepölyä pörisemällä kukan sisällä. Kyllä niitä on”
Ja lopuksi vielä avustajamme Seppo Parkkisen viesti: ”Palasin juuri muutaman päivän kuvausreissulta Karkkilasta, ja ainakin siellä pelto-, pensas-, kartano- ja mantukimalaisia lensi tavalliseen tapaan myös omenapuilla.”
Hänen mukaansa omenapuita suurempi huolenaihe onkin mustikkasato. ”Yöt ovat olleet kylmiä. Karkkilassakin oli mustikan kukinta-aikaan toukokuun lopulla hallaa”, hän kertoo. ”Metsässä jossa liikuin, ei kukinta kuitenkaan näyttänyt kärsineen.”
Alice Karlsson
toimittaja
Tilaa Suomen Luonto tutustumistarjouksella
kolme numeroa vain 13,90 euroa!
