blogi

Monet eivät luota Kainuun ely-keskukseen Talvivaaran
valvonnassa. Suomen Luonto on perehtynyt
yksityiskohtaisesti viraston toimintaan. Onko
se ollut asianmukaista vai ei? Lue kooste,
ja arvioi itse.

Helsingin Sanomat toteaa tänään aiheellisesti pääkirjoituksessaan, että ely-keskuksissa elinkeinoelämä jyllää ja ympäristö tuntuu jäävän lapsipuolen asemaan. Juuri tästä on kyse Talvivaaran tragediassa. Juuri tähän seikkaan pitäisi paneutua sen sijaan, että ympäristöministeri Ville Niinistö ja elinkeinoministeri Jyri Häkämies loputtomiin toistelevat, että ratkaisu asioista kuuluu yksin Kainuun ely-keskukselle.

”Pai­kal­li­sen ely-kes­kuk­sen joh­ta­jan hen­ki­lös­tä ja joh­ta­mi­ses­ta riip­puu, mil­lais­ta val­von­taa käy­tän­nös­sä har­joi­te­taan”, Helsingin Sanomat kirjoittaa.

Tämä tarkoittaa, että kyse ei ole vain ympäristöhallinnon toiminnasta, vaan yhden tietyn viraston toiminnasta. Millaista se on laadultaan? Eikö juuri siitä pitäisi riippua, annammeko tälle yhdelle virastolle vallan yksin päättää Oulujärven ja Vuoksen vesistöjen kohtalosta?

Kuinka Kainuun ely-keskus on hoitanut tehtävänsä? Suomen Luonto on yrittänyt vuoden selvittää vastausta tähän kysymykseen. Tässä muistin virkistykseksi paljastuksiamme liittyen Kainuun ely-keskuksen toimintaan. Jokainen päättäköön itse, voiko tällainen virasto uskottavasti valvoa Talvivaaran ongelmissa painiskelevaa kaivosta.

Raskasmetallien puutteellinen mittaus

Selvittäessämme Talvivaaran raskasmetallivyyhtiä keväällä paljastui käsittämätön seikka: Talvivaaran lähivesien kadmiumpitoisuuksia mitataan aivan liian korkeilla määritysrajoilla. Rajoilla, jotka ovat lain (tai asetuksen) vastaisia.

Kadmium on raskasmetalli, äärimmäisen vaarallinen myrkky, joka kertyy munuaisiin ja aiheuttaa syöpää. Se on vesistöjen ”vaarallisin tai elohopean jälkeen toiseksi vaarallisin aine”, arvioi Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija Jaakko Mannio haastattelussamme keväällä.

Valtioneuvoston asetuksen mukaan kadmiumia saa olla vesistössä 0,1 mikrogrammaa litrassa. Jotta vaaralliset pitoisuudet varmasti huomattaisiin ajoissa, sitä pitäisi tarkkailuissa mitata vesistöistä analyysilla, jonka tarkkuus on 0,03 mikrogrammaa litrassa, sanoo sama asetus.

Tätä asetusta ei ole noudatettu Talvivaaran valvonnassa: kadmiumia on mitattu Talvivaaran lähijärvistä tarkkuudella kaksi mikrogrammaa litrassa – siis 20 kertaa liian karkeasti. Tämä tarkoittaa, että kaikki kahta mikrogrammaa pienemmät pitoisuudet ovat vuosien varrella jääneet pimentoon.

Ainoa taho, joka velvoitetarkkailun määritystarkkuuksiin voi vaikuttaa, on tarkkailuohjelman hyväksyvä ely-keskus. Esimerkiksi Pirkanmaan ely-keskus muutti määritysrajoja ohjaamissaan velvoitetarkkailuissa heti, kun asetus tuli voimaan 2010. Kainuun ely-keskus ei näin tehnyt, vaikka se olisi vaatinut kenties vain yhden sähköpostiviestin tai soiton.

”Tämä on tyypillisesti asia, jota ely-keskus pystyy lyhyelläkin varoitusajalla muuttamaan”, vahvisti toukokuussa Suomen Luonnolle Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristöneuvos Sami Koivula. ”Kadmiumin pitoisuudet voitaisiin jo seuraavalla kuukausittaisella tarkkailukierroksella mitata tarkemmin”, hän sanoi.

Kainuun ely-keskus puolustautui sanomalla, että määritysrajoja tarkistetaan sitten luvanpäivityksen yhteydessä. Koivula tyrmäsi tämän.

”Ei se mitään lupakierrosta vaadi. - - Valitaan analytiikka niin, että saadaan riittävän yksityiskohtaisia tuloksia”, Koivula totesi lyhyesti Suomen Luonnolle.

Kadmiumin ohella muitakin raskasmetalleja on valvottu vesissä surkeasti.

Pohjois-Savon ely-keskus kritisoi voimakkaasti Kainuun elyä, sisarvirastoaan, keväällä. Sen mukaan liian karkealla määritysrajalla mitattiin myös arseenia, kobolttia, kromia, kuparia, nikkeliä, sinkkiä ja vanadiinia, luetteli Pohjois-Savon ely-keskuksen asiantuntija Suomen Luonnolle.

Kadmiumin ja nikkelin puuttuminen tiedotteista

Löperöistä määritysrajoista huolimatta kadmiumia on kuitenkin havaittu ajoittain vesistötarkkailuissa – niin paljon sitä on ollut vesissä. Kuinka ely-keskus on reagoinut näihin löytöihin? Valitettavasti jättämällä ne säännönmukaisesti pois tiedotteistaan – siitä huolimatta, että kadmium on Syken asiantuntijan mukaan vesien vaarallisimpia myrkkyjä.

Kadmiumia mitattiin esimerkiksi maaliskuussa velvoitetarkkailussa Talvivaaran eteläpuolisesta Lumijoesta pitoisuus 4,07 mikrogrammaa litrassa. Valtioneuvoston laatunormitaso (0,1 mikrogrammaa) siis ylittyi 40-kertaisesti.

”Se on hyvin korkea pitoisuus”, kommentoi Suomen Luonnolle Syken Mannio.

”Jo yhden mikrogramman pitoisuus on vesistössä korkea”, kommentoi puolestaan Syken johtava tutkija Matti Verta.

Mitä teki ely-keskus, kun tuli aika tiedottaa Talvivaaran ympäristön järvien tilasta toukokuussa, kaksi kuukautta Lumijoen korkean pitoisuuden mittaamisen jälkeen? Ely-keskus ei edes maininnut sanaa kadmium tiedotteessaan.

Tiedotteessa ei mainita myöskään korkeita nikkelipitoisuuksista, joita oli mitattu velvoitetarkkailuissa neljästä järvestä maaliskuussa 2012.

”On hyvä kysymys, miksi toukokuun viidennentoista [2012] tiedotuksessa tätä ei ole sanottu. Onko tämä avointa toimintaa? Ymmärtääkseni viranomaisviestinnän on tarkoitus toimia mahdollisimman avoimesti”, Syken Verta kummasteli Suomen Luonnon toukokuun paperilehden jutussa.

Nikkeli ja kadmium eivät siis ole pudonneet mistään taivaasta tämän kipsisakka-allaskohun myötä: niitä on mitattu ympäristöstä suuria määriä jo aiemmin. Ne eivät ole päätyneet sinne Talvivaaran pelkästään jätevesien mukana: jätevesien pitoisuudet ovat pääsääntöisesti pysyneet sallittujen vuosikeskiarvojen sisällä.

Ongelmat ovat muualla, ne ovat piileviä. Metallikuormitusta on tullut esimerkiksi Kolmisoppi-järveen suoraan Kuusiojaa pitkin kaivoskentältä, on kaivoksen vastuuvalvoja Ilkka Haataja kertonut Suomen Luonnolle. Ja lisäksi erinäisten poikkeustilanteiden myötä, siis vuotojen, joita on ollut useita vuosien varrella.

Kadmiumista ja nikkelistä ely-keskus on ollut puhumatta jo ennen tätä vuotta, esimerkiksi toukokuussa 2011. Silloin virasto tiedotti kohonneista sulfaattiarvoista ja muusta – mutta jätti mainitsematta, että velvoitetarkkailuissa oli vain kaksi kuukautta aiemmin, maaliskuussa 2011, huomattu selvästi kohonneita kadmiumpitoisuuksia Kolmisopessa. Pitoisuudet olivat luokkaa 15 kertaa yli laatunormitason.

Myös kesäkuussa 2011 kadmiumia havaittiin laatunormitason ylittäviä pitoisuuksia – tällä kertaa myös pohjoispuolen Jormasjärvessä ja etelän Kivijärvessä. Näitäkään pitoisuuksia Kainuun ely-keskus ei ole tiedottanut julkisuuteen.

Viraston yhdessäkään tiedotteessa ei mainita sanaa kadmium lainkaan. Kadmiumista ei puhuta myöskään nyt meneillään olevaa vuotoa koskevissa tiedotteissa. Nikkeli mainitaan, mutta sen määrää ei juuri suhteuteta mihinkään.

Suomen Luonto kertoi eilen kadmiumin ja nikkelin valtavista määristä, joita kipsisakka-altaasta pääsee ympäristöön.

*

Toisen raskasmetallin, nikkelin, laatunormiylitykset ovat olleet arkipäivää useissa Talvivaaran ympäristön järvissä jo vuosia. Tämä on selvinnyt meille vähitellen vuoden mittaan. Asian selvittelyä on vaikeuttanut se, että kaivoksen tarkkailuraportteja ei ole ollut lainkaan saatavissa sähköisenä vuosilta 2008 ja 2009. Kerroimme tästä kesäkuussa. Sittemmin raportit ovat ilmestyneet Talvivaaran sivuille.

Nikkelipitoisuudet ovat olleet korkeita etenkin pohjoispuolen Kolmisopessa ja eteläpuolen Kivijärvessä.

Maaliskuussa 2011 velvoitetarkkailumittauksissa näkyi Kivijärvessä nikkelipitoisuus 90 mikrogrammaa litrassa. Se on 4,5 kertaa yli lain laatunormitason (20 mikrogrammaa litrassa). Laatunormitaso ylittyi myös Kolmisopessa ja Tuhkajoessa. Kainuun ely-keskuksen toukokuun 2011 tiedotteessa tätä ei kerrota. Nikkeli-sana mainitaan kerran:

”Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvan lupamääräyksissä on asetettu raja-arvot vesistöön johdettavan jäteveden happamuudelle, kiintoaineen, nikkelin, kuparin ja sinkin pitoisuudelle sekä jätevesimäärälle. Jätevesien johtaminen ei ole aiheuttanut haittavaikutuksia lupamääräyksissä mainittujen aineiden vuoksi.”

Ei mainintaa korkeista pitoisuuksista järvissä.

Kaiveltuamme asiaa lisää paljastui, että nikkeli- ja sinkkipitoisuudet ovat olleet hyvin korkeita jo 2008, ennen kuin ensimmäinen nikkelikuorma on edes lähtenyt kaivokselta.

Ely vahvisti tämän haastattelussamme. Kaivoksella oli useita poikkeustapauksia jo 2008, virastosta kerrottiin. Kysyttäessä, miksi näistä ei ole tiedotettu julkisuuteen, virastosta muistutettiin, että vuosiraporteissa on näistä kyllä mainittu.

Talvivaaran tarkkailuraportit ovat yhteensä satoja sivuja paksuja nivaskoja, joihin on hyvin helppo piilottaa asioita (ja joita ei vielä keväällä ollut saatavissa sähköisenä vuosilta 2008 ja 2009).

Sen sijaan, että Talvivaara olisi tiedottanut avoimesti esimerkiksi vuoden 2008 poikkeustilanteista, se tiedotti lokakuussa, että, että Kainuun pintavedet ovat ”pääsääntöisesti hyvässä tilassa”.

Iho-oirekohussa Talvivaara sai rauhassa vääristellä asioita julkisuudessa elyn puuttumatta asiaan

Iho-oirekohussa oli lyhyesti sanottuna kyse siitä, että MTV3 kertoi vuosi sitten Kivijärven rannalla seurakunnan retkeilymajalla uineiden nuorten saaneen iho-oireita. Talvivaara kiisti jyrkästi, että oireet voisivat johtua sen päästöistä.

”Tähän mennessä, kun nämä iho-oireet näillä erityislapsilla tulivat, niin siihen mennessä meillä ei ollut ollut kohonneita pitoisuuksia Kivijärven suuntaan ollenkaan - - Ei ole edes teoreettista mahdollisuutta, että nää iho-oireet olis aiheutuneet meidän toiminnasta”, sanoi kaivoksen tuolloinen toimitusjohtaja Pekka Perä Ylen Aamu-tv:ssä.

Suomen Luonto paljasti keväällä, että Pekka Perän puheet eivät pitäneet paikkansa, ja että ely-keskuksella oli tiedossaan mittaustuloksia, mutta se ei tullut niiden kanssa julkisuuteen Perän puhuessa muunneltua totuuttaan. Ely-keskus puolustautui – muistuttamalla, että tiedot ovat olleet julkisia: pitoisuudet on kerrottu tarkkailuraporteissa.

Voi olla, että Kainuun ely-keskus noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia. Mutta kyse ei ole vain laista. Kyse on esimerkiksi tästä: kun mammuttimainen kaivosyhtiö valehtelee julkisuudessa, että iho-oireet eivät edes teoriassa voi johtua sen päästöistä, ja kun mammuttimaista kaivosyhtiötä valvova viranomainen ei tee eikä mitään, kuka puolustaa paikallisia ihmisiä? Kenen puoleen he voivat kääntyä?

Kainuun ely-keskus ei edelleenkään ole vastannut kysymykseen: miksi se ei tullut julkisuuteen ja kertonut, että Talvivaaran väitteet päästöistä Kivijärven suuntaan eivät pidä lainkaan paikkaansa.

Ely-keskuksen ylijohtajan esteellisyystutkinta

Moni paikallinen on sitä mieltä, että Kainuun ely-keskus ei tee mitään, koska viraston ylijohtaja Kari Pääkkönen on taustaltaan vuorimies. Suomen Luonto kertoi keväällä, että Pääkkönen on itse asiassa ollut keskeisessä roolissa Geologian tutkimuskeskuksessa, kun Talvivaaran ratkaisevia bioliuotuskokeita tehtiin puoli vuosikymmentä sitten.

Oikeuskansleri tutkii kytköstä yhä.

*

Jokainen voi itse tehdä johtopäätöksensä näistä seikoista. Onko Kainuun ely-keskuksen toiminta ollut avointa, jämäkkää, riittävää?

Tämä kysymys on ratkaistava ensin. Vasta sen jälkeen voidaan palata jankuttavaan keskusteluun siitä, että Kainuun ely-keskus tekee päätökset, eikä maan hallitus voi sille mitään.

Juha Kauppinen
toimittaja