blogi

Talvivaaran Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle (AVI) toimittama asiakirja paljastaa, että Talvivaara siirsi ennen turmaa kipsisakka-altaaseen miljoona kuutiometriä metalleista sakeaa metallitehtaan jäännösvettä. “Hakemuksessa ei ole esitetty tuota johtamistapaa”, AVI:n ympäristöluvat-vastuualueen johtaja Sami Koivula kommentoi  Suomen Luonnolle. Turma-altaan sisällöstä oli siirron jälkeen kolme neljännestä liuosta ja vain neljännes kipsisakkaa. Jätelainsäädännön mukaan sen piti olla jäteallas, jossa on mahdollisimman vähän liukoisia metalleja.

Talvivaara-yhtiö toimitti viikko sitten Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle (AVI) selvityksen muun muassa kipsisakka altaan vuodosta ja sen seurauksista. Alun perin selostus piti antaa jo yli kuukausi sitten, mutta yhtiö sai jatkoaikaa. Nyt selvitys on ilmaantunut AVI:n sivuille.  Selvityksessä paljastuu paljon uutta: yhtiö esimerkiksi myöntää nyt käyttäneensä kalkin lisäksi tonneittain lipeää myös kaivosalueen ulkopuolella Ylä-Lumijärven suolla.

Talvivaaran metallitehtaan sakeuttimia marraskuussa 2012. Sakeuttimilta palautuva metallitehtaan prosessivesi menee normaalisti takaisin liuotuskasojen kasteluun, mutta alkusyksyllä 2012 Talvivaara johti sen pitkään paljolti kipsisakka-altaalle. Kuva Mikko Maliniemi / Aviation Studio.

Suurin paljastus on se, että Talvivaara siirsi kipsisakka-altaaseen ennen onnettomuutta miljoona kuutiota metallitehtaan jäännösvettä. Tämä niin sanottu raffinaatti on metalliliuosta. Siinä on esimerkiksi noin neljä prosenttia alumiinia. Uraania siinä on tyypillisesti yli kymmenen milligrammaa litrassa ja kadmiumia 0,5-1 milligrammaa litrassa.

Kipsisakka-altaasssa ei sen jäteallasluonteen takia pitäisi olla merkittävästi liukoista alumiinia eikä ylipäänsä metalliliuosta. Alumiini oli yksi vuodon ikävistä yllätyksistä, sillä se on muun muassa omiaan tukkimaan kalojen kudokset. Vuotavassa liuoksessakin oli raportin ykkösliitteen mukaan noin kaksi grammaa alumiinia litrassa.

Kipsisakka-altaat heti vuodon jälkeen marraskuun lopussa 2012. Suurempi allas on ykkönen, pienempi ylhäällä kakkonen. Vuotanut ykköslohko on alhaalla vasemmalla, siitä eteenpäin lohkot ovat 2 ja 3 sekä toisen altaan 4 ja 5-6. Ykkösaltaan kaksi lohkorajaa ovat paljastuneet; niitä ei korotettu altaan reunavallia kesällä 2012 korotettaessa. Näin vuotoon tuli liuosta kaikista lohkoista ja altaasta poistui/poistettiin yhteensä noin 1,5 miljoonaa kuutiota luosta. Toisessakaan altaassa ei näy lohkorajaa lohkojen 5-6 välistä (vaan yksi iso lohko), mikä on riskeihin varautumisen kannalta puute. Yksi vuodon reitti meni kakkosaltaan ali eikä sen vaurioitumista vuodossa voida täysin sulkea pois. Altaiden suunnittelu siten, että lohkorajat osin hävitettiin ja ykkösaltaan vuotoreitit toisaalta menivät kakkosaltaan vallin sivuitse, toisaalta sen ali, teki Suomen Luonnon arvion mukaan rakennelmasta alttiin syksyllä 2012 sattunutta paljon vakavammalle onnettomuudelle. Kuva Mikko Maliniemi / Aviation Studio

Saiko kipsisakka-altaassa varastoida isoa määrää metallitehtaan väkevää liuosta? Onko tehtaalta tulevan poistoliuoksen eli raffinaatin miljoonan kuution siirto kipsisakka-altaisiin ympäristöluvan mukaista?

“Hakemuksessa ei ole esitetty tuota johtamistapaa”, Pohjois Suomen AVI:n ympäristöluvat-vastuualueen johtaja Sami Koivula kommentoi  Suomen Luonnolle.

Erityisen huonosti metallitehtaan poistoveden massiivinen varastointi näyttää sopivan yhteen altaan kaatopaikkaluonteen kanssa, sillä kaatopaikkana kipsisakka-altaan tavoitteena on sitoa metallit mahdollisimman kiinteään muotoon. Kun kysyn tästä Koivulalta, hän viittaa voimassa olevaan ympäristölupaan:

“Kipsisakka-allas on luokiteltu lupamääräyksessä 45 tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi. Prosessivesien varastointialtaista on annettu määräys 27.”

Koivula on ymmärrettävästi kommenteissaan varsin niukka. Muista lähteistä selviää helposti, että tavanomaisen jätteen kaatopaikan happamuusarvon eli pH:n pitäisi olla yli kuusi ja myös eri metallien pitoisuuksien pitäisi pysyä hallinnassa. Raffinaatin luonteesta Koivula toteaa:

“Raffinaatin pH on luokkaa 3 ja se sisältää liukoisessa muodossa kaikki ne metallit, joita ei ole otettu talteen.”

Raffinaatin ja sen tavoin happaman mutta ei niin metallipitoisen avolouhosveden massiivinen varastointi jätealtaaseen teki sakka-altaasta kaatopaikkana entistä paljon vaarallisemman. Olisihan sieltä onnettomuustilanteessa vuotava vesi monien aineiden suhteen paljon normaalitasoja väkevämpää ja samalla myrkyllisempää. Juuri tällaiseen jätelainsäädännöllä yritetään vaikuttaa. (Kaivosaltaisiin sovelletaan nykyisin kaivannaisjätedirektiiviä, ja vasta myöhemmissä oikeusprosesseissa selvinnee mikä merkitys ympäristöluvan jälkeen voimaan astuneilla lainmuutoksilla on, kun selvitetään mahdollista jätelainsäädönnön rikkomista).

Miljoonien kuutioiden liuosvarasto

Olisi altaassa ollut mitä vain, nesteen lisääminen lisäsi vuodon riskiä, koska paine altaan pohjalla kasvoi ja sen aiheutti entistä juoksevammassa muodossa oleva sisältö. Nesteen säilyttäminen kipsisakka-altaissa tiedettiin sinänsä vaaralliseksi viimeistään vuonna 2010, kun sakka-altaalla sattui edellinen iso vuoto. Kuten Suomen Luonto on aikaisemminkin kertonut, vuonna 2010 yhtiö kirjasi Kainuun Ely-keskukselle tehtyyn vuotoraporttiin lauseen “allasta ei käytetä veden varastointialtaana”, kun kysyttiin keinoista, miten välttää vastaava jatkossa.

Tämä lause on varmasti yhtiön kannalta keskeinen, kun onnettomuustutkintakeskus ja poliisi selvittävät asiaa.

Tuoreimmassa onnettomuudessa eri altaissa säilytetyn nesteen määrä oli erittäin suuri. Nyt AVI:lle toimitetun vuoden 2012 vuodon tietojen mukaan kipsisakka-allas ykkösessä oli ennen turmaa yli kolme miljoonaa kuutiota liuosta (yhtiön selostus: “Kipsisakka-altaan lohkoilla 1 – 3 oli vuototilanteessa liuosta noin 3,2 M m3 ja sakkaa noin 1,1 M m3.”). Jälleen nestettä oli myös vuoden 2010 turma-osassa. Lisäksi altaan kolmen lohkon väliset kaksi pengertä jäivät korotuksessa veden alle niin, että vuoto olisi ilman liuoksen siirtoa muualle ollut jopa 1,5 miljoonaa kuutiota. Lisäksi on arvioitavissa, että allas ykkösen ohella kipsisakka-allas kakkosessa oli ehkä 1,5 miljoonaa kuutiota liuosta. (Rinnakkaisaltaan tietoa onnettomushetkellä ei kumma kyllä  löydy selostuksesta, asiaa koskevan liitteen graafit alkavat vasta pari viikkoa onnettomuuden jälkeen.)

Graafi kakkosaltaan lohkojen tilavuuksista marraskuulta 2012 helmikuulla 2013. Huomaa, että lohkot 5-6 raportoidaan yhteisinä, sillä ne eivät ole todellisuudessa erillisiä. Lähde: Talvivaaran täydennysraportti AVI:lle 15.2.2013, liite 3.

Talvivaaran raportista AVI:lle puuttuu vaadittuja tietoja, kuten vesitaseen riskiarviointeja. Sami Koivulan mukaan yhtiö toimittanee näitä tietoja myöhemmin. Loppukeväälle ennakoitu Talvivaaran ympäristöluvan uusiminen näyttää Koivulan mukaan joka tapauksessa myöhästyvän.

“|Kainuun] ELY siirsi poikkeamispäätöksen antamisen jälkeen sen osan ilmoituksesta, josta eivät antaneet päätöstä, 2 Mm3 vettä, käsiteltäväksi hakemuksena aviin tulee viemään taas aikaa, joka on pois koko asian ratkaisusta.”

Konsulttiyhtiön raportti: louhoksen sulkeminen johtui myös tilanpuutteesta malminliuotuksessa?

Talvivaara-yhtiö julkisti viime viikolla myös tilaamansa kansainvälisen SRK-konsulttitoimiston raportin, jossa käydään läpi Talvivaaran kaivoksen prosessin toimivuutta. Raportti kertoo ongelmista kasassa jossa metalleja liuotetaan malmista. Kasa oli syksyllä niin täynnä, ettei siihen enää mahtunut uutta malmia, mikä on SRK:n mukaan johtanut osaltaan avolouhoksen sulkemiseen:  ”Crushing of ore and primary stacking has been suspended since September 2012 because of the water in the open pit and because there was no room on the primary pad.”

Avolouhoksen kuopassa on noin 1,5 mljoonaa kuutiota liuosta. Kuva Mikko Maliniemi / Aviation Studio

Normaalisti kasa tyjennetään jatkoliuotukseen niin sanotulle sekundäärikasalle. Se ei ole kuitenkaan sujunut. Raportin mukaan malmista on tullut primäärikasalla niin klimppiintynyttä (agglomerated into massive pieces), ettei siirtäminen ja uudelleenmurskaus ole sujunut suunnitellusti (muun muassa tästä syystä aluksi malmin nikkelistä saatiin primäärikasalla talteen hämmästyttävän vähän, vain kolmannes).

Primäärikasa näkyy kuvassa oikealla, sekundäärikasa vasemmalle, Etualalla kipsisakka-altaat. Kuva Mikko Maliniemi / Aviation Studio

Tyhjentämistä vauhditettiin loppuvuodesta siirtämällä kasalle normaalisti louhoksella toimivia kaivureita. Ongelma primäärikasan tyhjentämisessä on ollut niin iso, että miljoona tonnia avolouhkoselta tulevaa uutta malmia on sijoitettu suoraan sekundäärikasaan. Kummaltakin liuotuskasa-alueelta puuttuu tällä hetkellä varoallastilavuutta, sillä Talvivaaran syksyllä toimittaman uuden tiedon mukaan kasoissa on liuosta yli kaksi miljoonaa kuutiota. Suoria varoaltaita on niille alle 600 000 m3, jos maapohjaisia altaita ei oteta lukuun. Lisäksi Talvivaara on pitänyt varsinaisen liuotuksen varoaltaita silmiinpistävän tåysinä — varoaltaina ne toimisivat vain, jos olisivat tyhjiä.

Antti Halkka, toimituspäällikkö, Suomen Luonto

Mehiläisten ja muiden pölyttäjähyönteisten joukkokuolemista eri puolilla maailmaa on raportoitu jo vuosien ajan. On epäilty viruksia, loisia ja geenimuuntelua – sekä torjunta-aineita.

Nyt EU:n elintarviketurvallisuusvirasto Efsa on saanut näyttöä tiettyjen torjunta-aineiden, neonikotinoidien, mehiläisiä tappavasta tehosta ja ryhtynyt soittamaan hälytyskelloja. Ilman pölyttäjiä ihmiskunta on pahemmassa kuin pulassa.

EU:n komissio haluaakin rajoittaa mehiläisiä tappavien kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Ymmärtääkseni useimmat jäsenmaat ovat siihen valmiita – Suomi ei kuulu joukkoon.

Suomen torjuvaa kantaa perustellaan rypsin viljelyllä. Ilman neonikotinoideja ei rypsi kuulemma menesty ja kasvi on Suomelle tärkeä, sillä sitä ei viljellä Euroopassa muualla.

Rypsiöljy on tutkimusten mukaan hyvin terveellistä ja kotimainen tuote on oiva vaihtoehto ulkomaisille öljyille. Onneksi meillä on myös luomurypsiöljyä. Taas on aika äänestää kukkarolla. Tällä kertaa mehiläisten puolesta.

Alice Karlsson, toimittaja, Suomen Luonto

Talvivaaran kaivoksen ulkopuolelta löytyi marraskuussa hehtaarikaupalla mönjää, jonka yhtiö pienen viivyttelyn jälkeen myönsi sinne saostaneensa. Suomen Luonto selvitti liejun koostumuksen.

Voima-lehden toimittaja Laura Happo huomasi 23. marraskuuta sinivihreää mönjää Ylä-Lumijärvellä Talvivaaran kaivoksen eteläpuolella. Mitä mönjä oli? Kun viranomaisista tai yhtiöstä ei kuulunut mitään, Luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri vaati julkisesti lisätietoa. Yhtiö ilmoitti muutaman päivän kuluttua, että se oli tarkoituksella saostanut kaivoksen ulkopuoliselle suolle vuodon metalleja. Toiminta oli mielestäni tapahtunut salakähmäisesti eikä olisi välttämättä paljastunut ilman Voima-lehden liejuun sekaantumista. Avoimeksi jäi, mikseivät yhtiö tai Kainuun ely-keskus kertoneet asiasta.

Kuva: Stop Talvivaara.

Sen tarkempaa tietoa mönjästä ei ole sittemmin saatu lukuun ottamatta säteilyturvakeskuksen näytteenottoa. STUK toteaa, ettei mönjän uraanista ei ole ihmisille säteilyvaaraa, jos lieju pölisee. Muusta luonnosta tai vesistövaikutuksista ei puhuta.

Entäpä muut aineet kuin uraani? Niiden selvittäminen jäi meille. Luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin varapuheenjohtaja Antti Lankinen otti mönjästä näytteen, jonka dosentti Heikki Simola toimitti analysoitavaksi Savo-Karjalan ympäristötutkimukseen Kuopioon. Suomen Luonto vastasi analyysin kustannuksista.

Mönjä on melkoinen metallicocktail (oikeanpuoleinen sarake linkissä). Tutkitussa lietenäytteessä oli kuiva-ainetta 64 grammaa kilossa. Näytteen kuiva-aineesta sata grammaa/kilo on rautaa ja lähes saman verran alumiinia. Mangaania on puolet edellisten määrästä. Nikkeliä on paljon, 1,7 grammaa kilossa kuivattua näytettä. Bariumia on 0,02 grammaa ja uraania on 0,2 grammaa (188 000 mikrogrammaa) kilossa kuiva-ainetta ja märkänäkin siis yli 10 000 mikrogrammaa kilossa.

Nyt analysoitu mönjä on niin sanottujen turva-altaiden ulkopuolella Ylä-Lumijärvellä (kartan vasen alakulma). Samantapaista tavaraa on kaikkien kartan altaiden pohjassa. Kartta: STUK.

Pitoisuudet ovat niin korkeita, että aine on vaaraksi ympäristölleen. Maaperä on pilaantunut.

On vaikea sanoa, mikä metalleista tulee aiheuttamaan eniten ongelmia. Muiden metallien ohella myös uraani on toki luonnolle vaarallisella tasolla. Nähtäväksi jää, penkovatko eläimet liejua; esimerkiksi kasvien juuret ja maaperäeläimet ovat uraaniin ja metalleihin jatkuvassa kontaktissa.

Maaperässä vaarallisista tasoista sopii esimerkiksi uraani. Dosentti Helvi Heinonen-Tanski toteaa Suomen Luonnolle, että jo 600 mikrogrammaa uraania kilossa heikentää esimerkiksi matojen hengissä säilymistä ja lisää epämuodostumien määrää. (LISÄYS 21.12. Yleisemmin tietoja uraanin haitallisuudesta etenkin vesiympäristöille on kerätty tänne EU:n ympäristö- ja terveyskomitean (SCHER) raporttiin. Eliiöiden herkkyys vaihtelee hyvin paljon ja akuutti myrkytys seuraa usein vasta korkeasta pitoisuudesta. Hollannin valtion kansanterveyden ja ympäristön instituutti RIVM suosittelee sivun mukaan vesistöille maksimissaan yhden  mikrogramman maksimilisäystä perustuen varmuuskertoimiin. EU:n SCHER dokumentissa vesien selkärangattomille kokonaispitoisuuden varmuusarvo on 5 mikrogrammaa litrassa, jonka alla 95% eliöstöstä olisi turvassa. On hyvä muistaa, että uraani on vain yksi haitallisista aineista: esimerkiksi nikkeli, rauta, alumiini ovat myös rasittamassa omina pitoisuuksinaan. LISÄYS loppuu).

Aineet leviävät myös vesistöihin. Ennen turmaa Ylä-Lumijärvessä uraanin pitoisuus oli jo koholla, 3,04 mikrogrammaa litrassa ja Lumijoessa 1,93 mikrogrammaa litrassa, kuten kerroimme keväällä blogissamme. Nyt pitoisuus näyttäisi ollen marraskuun lopussa liukoisena yli 16 mikrogrammaa, mihin varmasti on osuutensa suon ja järven pohjan liejulla, josta vapautuu aineita; osuus pitäisi selvittää. (Lisäys 21.12. Ylä-Lumijärvessä mitattiin STUK:n mukaan 15.11. 600–700 mikrogrammaa litrassa, 21.11. 470 mikrogrammaa litrassa ja 29.11. 640 mikrogrammaa litrassa (kokonaisuraani). Vain 21.11. on ilmoitettu näytesyvyys joka oli 0,5 metriä. STUK pitää säteilysuojelullisena rajana 100 mikrogrammaa litrassa. Biokemisti Jari Natuselle kiitos tiedosta.)

Mönjä on Ylä-Lumijärvellä (ylemmän kuvan oikea alakulma, kipsisakka-altaat kuvassa vasemmalla ylhäällä). Alla lähikuva alueesta; suo on ohuelti lumen peitossa. Kuvattu 29.11.2012. Kuvat: Mikko Maliniemi /Aviation Studio

Talvivaara aikoo yrittää metalliliejun keräämistä pois, kun maa routaantuu. Sitä ennen metallit liukenevat lietteestä aina kun lumi sulaa. Jää nähtäväksi, miten paljon lisäkuormaa vesistöt saavat. Myrkyllisen lietteen ongelma on hyvin laaja, koska metalleja on saostettu yläpuolella olevan kartan ja kuvien kaikkiin altaisiin ja muuallekin. Talvivaaralla onkin miljoonien kuutioiden saastuneen veden ongelman ohella mietittävänään, miten kunnostaa yli neliökilometri saastunutta maata altaiden ja järvien pohjilla, mönjäsuolla ja minne tulvavedet metalleja ovatkin kuljettaneet. Urakka on vaikea ja kallis, ja sen onnistuminen jää väkisinkin vaillinaiseksi.

Antti Halkka, toimituspäällikkö, Suomen Luonto

• Talvivaaran kipsisakka-altaita on kaksi. Suomen Luonto kysyi, miksi Kainuun ely-keskus rajoittaa myös uudemman kipsisakka-altaan (sakka-allas 2) käyttöä.

• Selvisi, että kipsisakka-allas 2 on saattanut vaurioitua toisen altaan vuodosta, joka meni sen sivuitse.

• Allas kaksi tyhjennetään nyt vedestä jota oli siellä ehkä kaksi miljoonaa kuutiometriä. Allas täytettiin piripintaan ykkösaltaan vuodosta. Metalleista saastunut vesi siirretään nyt avolouhokseen

Talvivaarassa vuosi kipsisakka-altaista vanhempi eli ykkösallas. Kuten kuvasta alla näkyy, vieressä on toinen allas, jonka vuodoista tai tilanteesta ei ole kerrottu. Vuotanut allas on kuvassa ylhäällä. Sen sinisellä värjätty lohko 1. petti. Alemmassa altaassa on kolme lohkoa. Lausunnossaan metallitehtaan käynnistämisestä Kainuun ely-keskus pitää “turvalliseksi todettuna” vain yhtä niistä (kuvassa vasemmalla alhaalla oleva lohko eli lohko 4.).

Kipsisakka-altaat. Päävuoto meni kuvassa oikealta alas kakkosaltaan laitaa tekstin uraanialtaat-suuntaan (en tiedä onko niitä rakennettu, toisessa piirroksessa kohdalla lukee ”tehtaan vesiallas”).

Kainuun ely:n patoturvallisuuden ylitarkastaja Heli Nurmi, miksi haluatte että kipsisakkaa varastoidaan toisessakin kipsisakka-altaassa vain yhteen kolmesta lohkosta?

”Vuotovesi on vaikuttanut altaaseen.”

Onko siis tullut eroosiota?

”Jotain tällaista.”

Millainen on Talvivaaran altaiden turvallisuus nyt patoturvallisuuden kannalta?

”Sakka-allas 2 on nyt ensimmäisenä tutkittava allas. Mitä sille on tapahtunut.”

Lehtikuvissa (kuten alla) näkyy, että kakkosallas on täynnä ja että siihen pumpataan vuotoliuosta. Vuotovesi nuolee altaan vallia.

Talvivaaran vuotoa 9.11. 2012. Oikealla näkyy kakkosallas, jonka reunavallissa ykkösaltaan vuoto virtaa. Vesi on altaassa korkealla. Kuva Pekka Moliis / Lehtikuva

Heli Nurmi, kakkosallas oli lehtikuvien mukaan onnettomuuden jälkeen melko täynnä, kun sinne pumpattiin myös vuotovettä, oliko näin?

“Otettiin paljon. Oli lopuksi HW-tasossa (ylävesitasossa)”

Paljonko on kakkosaltaan tilavuus?

Nurmi plaraa papereitaan.

”Kakkosaltaan kolme lohkoa ovat yhteensä reilut 30 hehtaaria. Tilavuus on siis kolme tai tarkemmin ottaen 2,5 miljoonaa kuutiometriä.”

Osa kakkosaltaan tilavuudesta on kipsisakkaa ”on siinä kipsisakkaakin”, mutta enimmäkseen vettä (oikeastaan kemikaaliliuosta). Missä vesi nyt on? Heli Nurmi kertoo, että vesi siirretään nyt sekä ykkös- että kakkosaltaasta avolouhokseen.

Kuinka paljon siellä (avolouhoksessa) saa varastoida vettä?

”Se selviää ensi viikolla kun asiasta annetaan päätös.”

Avolouhokseen menee siis myös kipsisakka-allas ykköseen jäänyt vesi. Kipsisakka-allas ykköstä korotettiin ennen onnettomuutta Heli Nurmen mukaan pari kolme metriä (harjakorkeudesta 223,5–225 mpy korkeuteen 228 metriä). Altaan välivalleja ei Nurmen mukaan korotettu, joten vesi pääsi vuotamaan niiden paljastumiseen asti koko alalta. Altaan koko on 69 hehtaaria, joten korotuksessa tuli tilavuutta lisää ainankin pari miljoonaa kuutiometriä.

Aivan täynnä allas ei onnettomuuden alkaessa ollut.

Heli Nurmi, kuinka paljon (ykkös)altaan vuodon riskiksi arvioitiin?

”Jos kokonaan tyhjenee, laskimme, että menee miljoona kuutiometriä.”

Jään miettimään Nurmen tietoa kakkosaltaasta. Jos kakkosallaskin on vaurioitunut, paljon suurempi onnettomuus on saattanut olla mahdollinen, koska jo sen yhden lohkon pettäminen olisi tuonut vuotoon lähes saman verran lisää.

Ensi viikolla siis selviää, paljonko vettä aiotaan varastoida avolouhokseen. Happaman ja raskasmetallipitoisen veden varastointi sinne on aikaisemmin herättänyt kysymyksiä, koska sen vuotaminen ympäristöön on sitä todennäköisempää mitä enemmän ja mitä korkeammalle sitä on varastoituna louhokseen. Luonnonsuojeluliitto tiedotti tänään Rysäpuron veden louhoksesta itään muuttuneen happamaksi.

Antti Halkka

toimituspäällikkö

Suomen Luonto

Talviraara on väittänyt tämän vuoden sateita ”historiallisiksi”. Sotkamossa on satanut paljon tänä vuonna, mutta vastaavasti satoi vuonna 2004. Kahdeksan vuotta ei riitä historian pituudeksi riskienhallinnassa.

Talvivaara haluaa laittaa katastrofinsa sateen piikkiin. Tutkimme, onko väite vedenpitävä.

Talvivaaran kahden toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan mukaan sade olisi syy Talvivaaran saastevuotoon.

”Perussyy (ongelmiin) on sää ja sadeolosuhteet. Viimeiseen sataan vuoteen ei ole saatu näin suuria sateita”, Talvivaaran hallituksen puheenjohtaja Tapani Järvinen sanoi Iltalehdessä. Kauppalehden mukaan  uusi toimitusjohtaja Pekka Perä mainitsi puolestaan [tiedotustilaisuudessa] pariinkin otteeseen, että [Perän mukaan] yli sataan vuoteen runsaimmat sateet käynnistivät tapahtumasarjan. Pörssitiedotteessa toimitusjohtaja Harri Natunen puhui sateista näin:

Olen tyytyväinen raportoidessani myönteisestä kehityksestä, mutta samanaikaisesti vesienhallinnan haasteet ovat jatkuneet ja niillä on ollut vaikutusta metallintuotantoon. Historiallisen runsaat sateet ovat jatkuneet Sotkamon kaivoksella keväästä asti, ja kesäkuukausina sademäärä ylitti pitkän aikavälin keskiarvon 50-100 prosentilla.

Marraskuun kahdeksantena julkaistun Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n osavuosikatsauksen mukaan “historiallisen runsaat sateet ovat pitkittäneet vesienhallinnan haasteita Sotkamon kaivoksella. Tammi-syyskuussa sademäärä alueella oli 710 mm,  mikä ylittää 489 mm:n pitkän aikavälin keskiarvon 45 prosentilla.”

Kuinka on tilastojen mukaan? Ilmatieteen laitoksen ainoa toimiva pitkäaikainen sadeasema Sotkamossa on Sotkamo Saviaho. Suomen Luonto pyysi Ilmatieteen laitokselta sen sadetiedot.

Siellä satoi tammi-syyskuussa tosiaan 710 milliä. Tammi-syyskuussa 2004 asema mittasi peräti 716,7 milliä, mikä on seitsemän milliä enemmän kuin vuoden 2012 historiallinen sade. Entäpä kesäsade? Vuonna 2012 kesä elokuun sade oli Sotkamossa 375,6 milliä, vuonna 2004 390,6 milliä ja vuonna 1981 380,1 milliä.

Sotkamossa on siten aika äskettäin ollut kaksi vuoden 2012 kesää sateisempaa kesää. Vuosi 2004 oli puolestaan osavuosikatsauksen mainitseman tammi-syyskuun sadannan viime vuosien (saimme tilastot vuodesta 1967) ennätysvuosi.

Vuosi 2012 on toki yksi sateisimmista pitkään aikaan. Mutta vuonna 2004 satoi saman verran kuin nyt. Silloin tehtiin jo kaivoksen ympäristövaikutusten arviointia.

Vuoden 2012 tason sateeseen varautumisen pitäisi olla yhtiölle aivan normaalia riskienhallintaa niin kuin ydinvoimalakin varautuu poikkeuksellisiin veden korkeuksiin. Patorakenteilta (myös jätepadoilta) tätä edellyttää  jo lainsäädäntö. Vesistöpadon mitoitustulvana käytetään patoturvallisuusasetuksen mukaan tulvaa, joka esiintyy 1-luokan padolla 0,02 – 0,01 prosentin todennäköisyydellä eli keskimäärin kerran 5 000 – 10 000 vuodessa ja 2-luokan padolla 0,2 – 0,1 prosentin todennäköisyydellä eli keskimäärin kerran 500 – 1 000 vuodessa.

Siinä on hieno laki, josta ympäristölainsäädäntökin voisi ottaa oppia. Kahdeksan vuotta ei riitä historian pituudeksi riskienhallinnassa.

Antti Halkka, toimituspäällikkö, Suomen Luonto

Talvivaaran vuodon keskeisiä kysymyksiä on, miksi
emäksiseksi tarkoitettu kipsisakka-allas on
muuttunut happamaksi juuri ennen vuotoa.
Syy on altaaseen kaivoksen louhoksesta johdettu
hyvin hapan vesi, vahvistaa ely-keskus.

Suomen Luonnon hetki sitten julkaistussa bloggauksessa kerrottiin, miksi on hyvin todennäköistä, että kipsisakka-altaan veden on happamoittanut louhoksesta johdettu hapan vesi.

Tavoitimme Kainuun ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksikön päällikkö Unto Ritvasen keskuksen johtoryhmän kokoustauolla, ja pääsimme vahvistamaan asian häneltä.

Pitääkö paikkansa, että hapan louhoksesta johdettu vesi on happamoittanut kipsisakka-altaan veden?

”Juu kyllä, siitä on kysymys”, Ritvanen vahvistaa.

”Että siitä nyt halutaan yhtiöltä tarkka selvitys, ja varmasti monet muutkin viranomaiset, että miksi se oli niin hapanta se vesi.”

Myös Säteilyturvakeskuksen laboratorionjohtajat Dina Solatie ja Pia Vesterbacka ovat kertoneet Suomen Luonnolle haastatteluissa, että kipsisakka-altaan happamoitti mitä ilmeisimmin kaivoksen avolouhoksesta altaaseen johdettu vesi.

Veden varastoiminen avolouhokseen on ollut yhtiölle ei-toivottu ratkaisu jo senkin vuoksi, että se on keskeyttänyt kaivoksen ydintoiminnan, louhimisen.

Vettä on jouduttu varastoimaan julkisuudessa olleiden tietojen mukaan louhokseen runsaiden sateiden vuoksi.

Sadevesi on kaiketi happamoitunut kaivosalueella ja louhoksessa jouduttuaan kosketuksiin Talvivaaran rikkipitoisen malmin kanssa. Geologian tutkimuskeskuksen toimialajohtajan aiemmin tänä vuonna Suomen Luonnolle antaman haastattelun mukaan Talvivaaran malmin eräs ominaisuus on, että se happamoittaa nopeasti veden, jonka kanssa se joutuu kosketuksiin.

Kesällä Talvivaara korotti kipsisakka-altaan reunoja useita metrejä. Sen jälkeen yhtiö on tämänhetkisen tiedon mukaan siis alkanut johtaa altaaseen louhokseen varastoitua vettä, joka on erittäin hapanta. Tämä on happamoittanut kipsisakka-altaan veden ja saanut sen kipsilietteessä olevat metallit, kuten nikkelin ja uraanin, liukenemaan nopeasti veteen. Siksi vuoto on sisältänyt runsaasti metalleja.

Suomen Luonnon tietojen mukaan vuotoon liittyvän tutkinnan keskeisiä kysymyksiä tulee olemaan se, kenen luvalla ja milloin happamia vesiä on alettu johtaa kipsisakka-altaaseen vahingollisin seurauksin.

Ritvasella ei ole vielä käsitystä siitä, milloin kipsisakka-altaan vesi on heilahtanut voimakkaasti happaman puolelle, siis milloin happamia vesiä on alettu johtaa altaaseen.

”Siitä tullaan pyytämään yhtiöltä tarkka selvitys.”

Juha Kauppinen
toimittaja

Talvivaaran altaasta purkautui luontoon satojatuhansia kuutiota saastunutta vettä. Luontoon kaivosalueen ulkopuolelle päätyi esimerkiksi noin 1800 kiloa nikkeliä, josta ainakin 900 kiloa pääsi Vuoksen vesistössä Kivijärveen asti. Vuodossa oli mukana hälyttävän paljon alumiinia.

Miksi vesi oli hyvin hapanta? Miksi siinä oli valtavasti alumiinia, vaikka kipsisakan vedessä alumiinia oli huhtikuussa 2012 vain vähän (1,1 milligrammaa litrassa)? Kainuun elyn ylitarkastaja Unto Ritvanen pitää tätä Ylen mukaan keskeisenä kysymyksenä, koska “happamuus on ratkaisevasti vaikuttanut siihen, että metallit ovat lähteneet liikkeelle veden alla olevasta kipsisakasta“.

Suomen Luonto kertoi maanantaina 12.11 Facebookissa, että happamuuden todennäköinen syy on se, että kipsisakka-altaaseen on pumpattu Kuusilammen avolouhoksen erittäin hapanta vettä. Louhoksessa oli puolestaan varastoitu kipsisakka-altaan vettä muun veden ohessa. Avolouhoksen veden roolista kerroimme jo heti vuodon ilmoittamisen jälkeen. Nyt selvitämme aihetta enemmän.

Vielä huhtikuussa kipisisakka-altaan vesi oli paljon vähemmän hapanta kuin nyt. Veden happamuus sekä kipsisakka-altaassa että louhoksessa selviää Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon lokakuussa toimitetusta selvityksestä.

• Kipsisakka-alltaan vesi: pH 5,5, alumiinia 1,1 milligrammaa litrassa (huhtikuu 2012)
• Avolouokseen säilötty vesi: pH 2,9, alumiinia 29 milligrammaa litrassa (heinäkuu 2012)

Happamuus eli pH on logaritminen, jollloin kahden ero merkitsee satakertaista eroa. Avolouhoksen vesi oli siten useita satoja kertoja niin hapanta kuin kipsisakka-altaan huhtikuinen vesi. Myös kadmiumia oli louhosvedessä kaksi kertaa niin paljon kuin kipsisakka-altaassa.

Ennen kaikkea alumiinin määrä on valtava ja voidaan olettaa, että juuri louhoksesta tullut alumiini tukkii nyt kalojen kiduksia. Lisäksi kipsisakasta on saattanut liueta lisää alumiinia ja hapan vesi vapauttaa sitä myös maaperästä.

Yllä louhosveden arvot heinäkuulta 2012, alla kipsisakka-altaan mittaustulokset huhtikuussa 2012 eli ennen kuin sinne alettiin palauttaa avolouhoksen vettä.

Milloin hapanta vettä lisättiin kipsisakka-altaaseen? Talvivaara ilmoitti Kainuun ely-keskukseen 6.7. 2012 toimittamassaan hakemuksessa korottavansa kipsisakka-allasta kesä-syyskuussa 2012 ja myös korotuksen tarkoituksen: “Kipsisakka-altaan korotus mahdollistaa louhoksen pohjalle varastoitujen vesien johtamisen takaisin kipsisakka-altaalle. Takaisinpumppauksen arvoidaan kestävän noin kaksi kuukautta.” Hakemuksen perustella Kainuun ely antoi luvan varastoida vettä louhoksessa. Tämä tapahtui jo toiseen kertaan. Yle kertoi asiasta heinäkuussa. Suomen Luonto ei tiedä, milloin pumppaus alkoi ja miten pitkälle se ehti edetä. Padon korotus ja uusi vesi lisäsivät joka tapauksessa painetta pohjalla. Samalla happamuus teki ulos purkautuvasta aineesta entistä haitallisempaa.

Saastuneen veden hätävarastointi osoittaa, että yhtiön vedenhallinta oli karannut käsistä. Vesiongelman syyksi on sanottu sadetta, mutta sade ei vaikuta poikkeukselliselta. Talvivaaran omien tietojen mukaan kesäsateita tuli vuonna 2012 noin 350 milliä, mutta suunnilleen saman verran vettä näyttäisi sataneen seudulla viimeksi vuosina 1981 ja 2004.

Laki edellyttää varautumaan patojen suunnittelussa hyvinkin harvoin tapahtuviin sateisiin. Patoturvallisuusasetuksen mukaan kakkosluokan padolla tulisi varautua tulvaan, jonka toistumisen todennäköisyys on keskimäärin kerran 500 – 1 000 vuodessa. Näin siis II luokan padolla. Jostain syystä Kainuun ely ei ole luokitellut turmapatoa 1-luokan padoksi, joka onnettomuuden sattuessa “aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle taikka huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle”.

Antti Halkka, toimituspäällikkö, Suomen Luonto

Kainuun ely-keskuksen mittausasema, joka mittaa
veden laatua Talvivaaran alapuolella Kivijoessa,
pimeni vajaat kolme viikkoa ennen Talvivaaran vuotoa.
Pienen selvittelyn jälkeen syykin selvisi.

>> Lue Laakajärven kalakuolemista, joista Suomen Luonto kertoi aiemmin tänään.

Talvivaaran alapuolelle, Kivijärven ja Laakajärven väliseen Kivijokeen, on asennettu niin sanottu jatkuvatoiminen mittausasema, joka lakkasi toimimasta vajaat kolme viikkoa ennen Talvivaaran kipsisakka-altaan vuotoa. Asemaa hallinnoi Talvivaaraa valvova Kainuun ely-keskus.

Asia paljastui, kun Laakajärven ammattikalastaja Raimo Tervonen otti yhteyttä Pohjois-Savon ely-keskukseen viime perjantaina kysyäkseen, millaisia arvoja mittausaseman laitteista on mitannut ennen Talvivaaran vuodon paljastumista. Tervosta olivat jääneet vaivaamaan mateiden oudot kuolemat, joita hän ja hänen kalastajakollegansa havaitsivat Laakajärvellä viikko ennen Talvivaaran vuodon alkamista. Suomen Luonto kertoi aiemmin tänään Laakajärven kalakuolemista.

”Kun vuoto alkoi sunnuntaina 4. marraskuuta, minä tietysti pian sen jälkeen tulin yhtäkkiä ajatelleeksi, että entäpä jos vuoto onkin alkanut jo aiemmin, ja mateiden kuolemat ja vaahtovana johtuisivatkin siitä”, Tervonen kertoo.

Niinpä hän soitti perjantaina 9. marraskuuta Pohjois-Savon ely-keskuksen (Posely) limnologi Taina Hammarille. Hammar pääsee ympäristöhallinnon tietojärjestelmään ja lukemaan mitta-aseman jatkuvaa syötettä veden sähkönjohtavuudesta Kivijoessa. Sähkönjohtavuuden nousu kertoo vierasaineiden määrän kasvusta vedessä. Jos tuloksissa näkyisi jonkinlainen piikki viikko ennen vuotoa, se toisi valoa outoihin mateiden kuolemiin.

”Hammar sitten sanoi minulle puhelimessa, että hetkinen, se asemahan on ollut pimeänä silloin viikkoa ennen vuotoa, siis niiden meillä [Laakajärvellä] tapahtuneiden madekuolemien aikana”, Tervonen kertoo.

Poselyn Hammar vahvistaa tiedon Suomen Luonnolle.

”Kyllä näin on. Asema on lakannut toimimasta 16. lokakuuta yöllä, ja palannut toimintaan taas 6. marraskuuta puoliltapäivin”, hän sanoo. Hammar ei osaa kertoa syytä katkokseen. Hänen mukaansa myös kesäkuun alussa on ollut katkos aseman toiminnassa.

Talvivaaran vuoto havaittiin Kainuun ely-keskuksen mukaan 4. marraskuuta ja se on alkanut Talvivaaran mukaan aikaisintaan 3. marraskuuta. Vuodon alkamisajankohdan selvittelyn kanssa Kivijoen laitteen lukemat olisivat ensiarvoisen tärkeät.

”Tarkemmin laitteesta osaa kertoa Syken [Suomen ympäristökeskuksen] Risto Mäkinen”, Hammar sanoo.

• Ammattikalastajat löysivät verkoista noin 20 nopeasti kuollutta madetta noin viikkoa ennen Talvivaaran vuotoa Pohjois-Savon Laakajärvellä.

• Kuolemista ilmoitettiin Pohjois-Savon ely-keskukseen (Posely), jossa havaintoa pidettiin niin merkittävänä, että siitä kehotettiin raportoimaan kirjallisena.

• Kalastajat raportoivat madekuolemista kirjallisesti Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon (Avi), joka on päivittämässä Talvivaaran ympäristölupaa. Laakajärvi on Vuoksen vesistössä Talvivaaran alapuolella.

• Raportti lähetettiin Aviin 1. marraskuuta, kolme päivää ennen kuin Talvivaaran vuoto tuli julki.

• ”Mateet eivät kuolleet ainakaan hapenpuutteeseen”, vahvistetaan Pohjois-Savon elystä. Jokin muu nopea olosuhteiden muutos tappoi mateet.

>> Lue, kuinka Kainuun ely-keskuksen veden laatua mittaava asema pimeni viikkoja ennen Talvivaaran vuotoa.

Ammattikalastaja Raimo Tervonen löysi kuhaverkostaan Laakajärven syvänteen reunalta, 9-10 metrin syvyydestä muutaman kuolleen mateen torstaina 25.10. Laakajärvi sijaitsee Pohjois-Savossa. Se on Ylä-Lumijärven ja Kivijärven jälkeen seuraava järvi Talvivaaran kaivoksen alapuolella, Vuoksen vesistössä.

Havainto sai ammattikalastajan hälytyskellot soimaan.

”Mateet olivat hädin tuskin ollenkaan kiinni verkossa. Normaalisti ne sotkevat itsensä perusteellisesti verkkoon, niin kuin jokainen tietää, joka mateita on verkosta irrottanut.”

”Nämä olivat niin löyhässä, että kun verkkoa vähän heilautti, putosivat veneen pohjalle niin kuin puupökkelöt”, kertoo Tervonen.

Tervonen on kalastanut Laakajärvellä vuosia, ja nostanut sieltä satatuhatta kiloa kalaa, pääasiassa ahventa ja kuhaa. Kuhat ovat hänen havaintojensa mukaan siirtyneet koko ajan matalampiin vesiin. Nyt niitä saa parhaiten jo 4-7 metristä. Muualta kalat ovat kaikonneet. Syyksi on arveltu Talvivaaran päästöjä.

*

Seuraavina päivinä mateita löytyi lisää samasta syvyydestä Tervosen ja hänen kalastajakollegansa verkosta.

”Kaikkiaan siinä perjantain ja viikonlopun aikana löytyi noin 20 kuollutta madetta. Monet olivat kuolleet alle vuorokaudessa siitä kun verkot oli laskettu veteen.”

Tervosen mukaan mateiden pitäisi syysvesissä säilyä 5-6 vuorokautta verkossa elävänä. Pohjois-Savon ely-keskuksen (Posely) biologi Ilpo Käkelä vahvistaa tämän tiedon Suomen Luonnolle.

”Ilman muuta niiden pitäisi pysyä hengissä useita vuorokausia”, Käkelä sanoo.

Samaan aikaan ensimmäisten madekuolemien aikaan kalastajat havaitsivat Laakajärvellä paksun valkoisen vaahtovanan – ensimmäisen koko syksynä.

”Oikeastaan edes kesällä ei Laakajärvessä näkynyt Talvivaarasta tulevaa vaahtoa”, Tervonen kertoo Suomen Luonnolle.

Syyskuun alussa alkaneen kalastussesongin aikana Tervonen kävi Laakajärvellä ja sai verkoista eläviä mateita 9-10 metrin syvyydestä harva-se-päivä.

Siksi hän ilmoitti kuolleista mateista Poselyyn.

”Soitin [Poselyn biologi] Käkelälle. Hän piti havaintoa niin merkittävänä, että se pitäisi raportoida kirjallisesti.”

Käkelä vahvistaa Suomen Luonnolle tämän tiedon.

”Mateiden kuolinsyytä ei tiedetä. Ainakaan ne eivät kuolleet hapenpuutteeseen, koska happitilanne oli pohjasta pintaan siellä Laakajärven syvänteessä normaali”, kertoo limnologi Taina Hammar Poselystä.

Tervonen kirjoitti kalastajakollegansa kanssa raportin, jonka he liittivät jo aiemmin tekemänsä muistutuksen täydennykseksi ja lähettivät Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon (Avi), joka on käsittelemässä Talvivaaran ympäristöluvan päivitystä. Viesti lähetettiin Aviin 1.11., siis kolme päivää ennen kuin Talvivaaran vuoto tuli julki.

Sama raportti on lähetetty Pohjois-Savon elyyn.

”Me olemme lähettäneet sen edelleen Kainuun ely-keskukselle”, kertoo Käkelä Suomen Luonnolle.

*

Jokin siis tappoi mateita keskivedessä Laakajärvellä muutamia päiviä ennen kuin Talvivaaran historian toistaiseksi pahin vuoto alkoi. Tämä herättää kysymyksen, olisiko vuoto voinut alkaa todellisuudessa jo aiemmin?

Talvivaaran viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen, onko Talvivaaran kaivokselta tullut Laakajärven suuntaan poikkeavia päästöjä tai olisiko vuoto voinut alkaa jo selvästi ennen kuin on julkisuudessa ilmoitettu?

”Vuoto on havaittu 4.11. aamulla ja tarkistuskierrosten mukaan se on alkanut aikaisintaan edeltävän vuorokauden aikana”, Nissinen vastaa.

”Mistään kalakuolemista Talvivaaraa ei ole informoitu aiemmin”, hän kertoo.

Eilen Talvivaaran vaikutuksista kerrottiin tiedotustilaisuudessa. Laakajärveä ei ollut Ylen uutisoinnin mukaan listattu kuormitusalueelle, vaan kuormituksen katsotaan rajoittuvan Laakajärven yläpuoliseen Kivijärveen.

Laakajärvellä ja muissa Talvivaaran alapuolisissa vesissä aloitetaan Poselyn Käkelän mukaan piakkoin kalastonseurannat.

Juha Kauppinen
toimittaja

• Kalkilla ”käsittely” on summittaista toimintaa. Helikopteri kylvi lauantaina 10.11. kaivospiirin ulkopuolelle poltettua kalkkia, joka on Talvivaaran asentamien varoituskylttien mukaan ”syövyttävää” ainetta.

• Kylteissä lukee ”Kalsiumoksidi (Poltettu kalkki” Varo, syövyttävää!”

• Poltettu kalkki voi aiheuttaa ihovaurioita ja vakavia syöpymisvammoja silmiin joutuessaan. Maastossa emäksisen kalkin tarkoitus on ainakin neutraloida happamia jätevesiä.

• Kalkkia on syydetty maastoon myös perjantaina. Silloin metsästysseuroja varoitettiin menemästä kalkitetuille alueille.

• Paikalliset ihmettelevät, miksi kalkkia kylvetään myös kuivalle maalle, esimerkiksi Ylä-Lumijärven rantametsiin. Tämän pelätään tarkoittavan sitä, että kaivosyhtiö varautuu patojen murtumiseen, mistä aiheutuisi happaman jäteveden tulvimista laajemmalle kuin vain lähijokiin ja -järviin.

>> Katso, miltä päästövesistä tulviva Lumijoki näytti isänpäivänä kahdelta iltapäivällä.

>> Katso video syövyttävän kalkin levittämisestä Ylä-Lumijärven eteläpäähän, Lumijoen alkuun.

Paikallisen asukkaan, Mauri Hyvösen, kuvat ja video näyttävät, kuinka helikopteri kylvi poltettua kalkkia kaivospiirin eteläpuolisen Ylä-Lumijärven maisemiin lauantaina puolilta päivin. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Mauri Hyvönen eilen, lauantaina.

Hyvönen näki koko tapahtumaketjun, joka alkoi näytteidenotosta.

”Talvivaaran porukka, siis Talvivaaran haalareihin pukeutunut väki, tuli ottamaan vesinäytteitä Lumijoen yli kulkevan sillan alta joesta puolilta päivin lauantaina”, Hyvönen kertoo.

Lumijoki virtaa Ylä-Lumijärvestä Kivijärveen. Kaikki kolme vesialuetta sijaitsevat kaivospiirin ulkopuolella.

”Olisiko sitten ollut niin, että he olisivat tuolloin huomanneet, että joen vesi on niin hapanta, että se vaatii heti toimenpiteitä.”

Happamuus voidaan määrittää kenttämittareilla paikan päällä hetkessä.

”Joka tapauksessa sen jälkeen alkoi helikopteriralli, jossa kalkkia kylvettiin ympäriinsä Ylä-Lumijärvelle ja siitä etelään lähtevälle Lumijoelle”, Hyvönen kertoo.

Hän kulki maastossa ja pääsi kuvaamaan läheltä, kuinka helikopteri kylvi poltettua kalkkia maastoon.

”Lähtiessäni, kolmen maissa, tiellä vastaan ajoi Talvivaaran auto Lumijoelle päin. Olisivatko silloin olleet menossa mittaamaan uudelleen happamuutta, että onko [hapanta jätevettä neutraloivan] kalkin kylväminen auttanut mitään.”

Kuvien näkymät on ikuistettu kaivospiirin ulkopuolella, ei siis Talvivaaran kaivoksen alueella.

”Haluan, että tässä päästäisiin semmoiseen tilanteeseen että toiminta olisi asiallista ja toiminta pysyisi siellä kaivospiirin sisäpuolella”, Hyvönen sanoo Suomen Luonnolle.

Paikalliset ovat tuohtuneita siitä, että Talvivaarassa on ajauduttu tilanteeseen, jossa kalkkia kylvetään kaivospiirin ulkopuolelle. Toiminta, jota julkisuudessa nimitetään kalkilla ”käsittelyksi”, on hyvin summittaista. Sen aiheuttamat haitat luonnolle ja vesistöille askarruttavat ihmisiä.

*

Hyvönen haluaa korostettavan, että hän ei ole alun perin ollut kaivoksen vastustaja.

”Päin vastoin, toimin itsekin yhä teollisuuden palveluksessa”, hän kertoo.

”Mutta kyllä tässä on paikallisia asukkaita viety kuin pässiä narussa. Kansalaisille on syötetty [kaivoksen perustamiseksi] väärää ja valikoitua tietoa”, Hyvönen kertoo mielipiteekseen.

*

Poltettu kalkki, eli kalsiumoksidi, aiheuttaa kemikaalikortin mukaan esimerkiksi ”hengenahdistusta, ihovaurioita” ja silmiin joutuessaan ”näön sumentumista ja vakavia syövytysvaurioita”.

Sitä on kylvetty, paitsi joen sulapaikkoihin, myös Ylä-Lumijärven jäälle ja esimerkiksi rantametsiin, mikä on saanut jotkut paikalliset asukkaat viikonlopun aikana pelkäämään, että Talvivaara näin varautuisi patojen murtumiseen ja happaman, raskasmetallipitoisen jäteveden tulvaan, joka ei pysyisi jokiuomassa ja järvialtaissa, vaan leviäisi laajemmalle maastoon.

”Miksi kalkkia muuten syydettäisiin kuivalle maalle?” pohtii Tuhkakylällä asuva Ari Kananen.

”Mutta tämä on tietysti vain spekulaatiota.”

Ilta-Sanomien haastattelema Talvivaaran viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen kiistää, että yhtiö levittäisi kalkkia tietoisesti kuivalle maalle.

Suomen Luonto kysyi Talvivaara-yhtiöltä, onko sillä lupaa kylvää syövyttävää kalkkia kaivospiirin ulkopuolelle.

”Ely [Kainuun ely-keskus] on tietoinen poltetun kalkin käytöstä ja paikoista”, vastasi yhtiön kestävän kehityksen johtaja Eeva Ruokonen. ”Lisäksi koordinaatit on annettu myös Kainuun pelastuslaitokselle. - - Paikat on merkitty siimoin ja kemikaalimerkinnöin. Soitimme myös paikallisille metsästysseuroille ja kahdelle yhdistykselle, jotka voivat liikkua alueella, ja pyysimme välttämään näitä pisteitä sekä niiden lähistöä.”

Juha Kauppinen
toimittaja

Postausta täydennetty maanantaina 12.11.2012 klo 8.20 ja klo 11.30. Lisätty Talvivaaran vastaus Suomen Luonnolle ja yhtiön Ilta-Sanomille antama kommentti kalkin levittämisestä kuivalle maalle.