blogi

Lue tänään ilmestyneestä Suomen Luonnosta Jouni Tikkasen susijuttu.

Suomessa elää hiukan enemmän susia kuin viime vuonna tähän aikaan, kertoo tänään ilmestyvä tammikuun Suomen Luonto. Suomessa on nyt 150-165 sutta. Tieto ilmenee lausunnosta, jonka Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) antoi maa- ja metsätalousministeriölle 16. tammikuuta. RKTL:n erikoistutkija Ilpo Kojola vahvistaa Suomen Luonnolle susien määrän ja sen, että niitä on jonkin verran enemmän kuin viime talvena vastaavaan aikaan. Määrä on nyt parikymmentä yksilöä suurempi kuin viime tammikuussa, jolloin susia oli Suomessa RKTL:n arvion mukaan 135-145 yksilöä. Vuonna 2008 alkanut, salametsästyksestä johtunut susikannan romahdus on siis pysähtynyt.

Susilaumoja on RKTL:n mukaan 24, joista kymmenen on Venäjän kanssa yhteisiä. Näiden lisäksi tiedetään 13 varmaa ja kolme epävarmaa susiparia. Susien esiintyminen painottuu Pohjois-Savoon ja Kainuuseen sekä Lounais-Suomeen. Poronhoitoalueella susia ei juurikaan ole. Laumojen ja parien elinalueet näkyvät oheisessa kartassa.

“Se johtuu siitä, että kaatolupapolitiikka on poronhoitoalueella aika liberaalia. Sinänsähän poronhoitoalue olisi sudelle ravintotaloudellinen paratiisi”, sanoo RKTL:n erikoistutkija Ilpo Kojola. Hänen mukaansa itärajan laumoista ja pareista, jotka liikkuvat sekä Suomen että Venäjän puolella, on arvioon laskettu mukaan puolet.

Susien lisääntyminen on tänä talvena herättänyt vahvoja tunteita etenkin Varsinais-Suomessa, jossa on nyt enemmän susia kuin sataan vuoteen. Yläneellä havaittiin ensimmäinen pesintä vuonna 2005. Se on saanut seurakseen laumat Eurajoella ja Huittisten–Kokemäen seudulla.

Yläneen laumaan kuulunut pannoitettu alfa-naaras Auli ammuttiin Pöytyällä taannoin. Paikallisilla metsästäjillä oli lupa yhden häirikkösuden ampumiseen, joka ammuttiin myös. Poliisi tutkii Aulin ampumista törkeänä metsästysrikoksena, kertoo Turun Sanomat.

Jouni Tikkanen
toimittaja

Myös Suomen Luonnon uusi palsta Suora linja kysyy susista!

Susi tappoi äskettäin koiran Pohjois-Pohjanmaalla. Tapauksesta nousi suuri häly. Koira oli Suomen Luonnon toimittaja Jouni Tikkasen serkun. Lue tästä kertomus tapauksesta.

Tilaa kotiisi Suomen Luonto, luonnonystävän ykköslehti!

Minkki on inha tulokas, mutta minulle se järjesti unohtumattoman elämyksen.

On talvinen päivä Helsingin Vanhankaupunginkoskella. Katselen suvannon pienessä sulassa uivia sinisorsia. Parvessa on parikymmentä lintua, jotka siirtyvät jäälle yksi toisensa jälkeen. Yhtäkkiä vedestä kohoaa kiiltäväturkkinen minkki, joka nappaa lähintä sorsaa kurkusta. Sorsaparvi räpsähtää hajalle, ja osa linnuista tuiskahtaa takaisin veteen.

Minkki sen sijaan kipittää jäätä pitkin määrätietoisesti kohti rantaa raahaten leuoissaan itseään isompaa saalista. Vikkelästi kuin rasvattu salama se katoaa ison koivun juurakon uumeniin.

Sorsaparvi on pian taas koossa. Nyt ne lähtevät yhdessä tuumin katsomaan miten kaverille kävi. Jäälle sataneen lumen päälle jää liuta hauskoja räpylänjälkiä. Sorsat ryhmittyvät koivun alla aukeavan onkalon suuaukolle ja yrittävät ilmiselvästi nähdä mitä sisällä tapahtuu. Ne ääntelevät tuohtuneina kväk, kväk, kväk ja kääntelevät päätään puolelta toiselle. Jonkin ajan kuluttua niiden mielenkiinto sammuu ja ne palaavat jään reunalle yhä vaimeasti jupisten.

Kamera ei ole mukana, mutta tallennan tapahtuman visusti muistiini.

Hauska sattuma on, että tehdessäni lähtöä kohtaan luontokuvaaja Benjam Pöntisen. Pohjanmaalla asuva Benga on Helsingissä käymässä ja tullut Vanhankaupunginkoskelle etsimään, kuinkas muuten, minkkiä. Kerron tietenkin tuoreesta kokemuksestani ja saan kuulla, ettei Benga ole moista kuunaan nähnyt. Hän jää odottamaan minkin paluuta, muttei näe siitä viiksikarvaakaan.

Alice Karlsson
toimittaja

Tilaa Suomen Luonto edulliseen tutustumishintaan
kolme lehteä/ 13,90 euroa (normaalihinta 25,50)!

Talvivaaran kaivoksen vaikutukset näkyvät
veden laadun muutoksina laajalti Pohjois-Savossa,
yli 100 kilometrin päässä kaivoksesta.
Pohjois-Savon ELY vahvistaa, että
vaikutus johtuu Talvivaaran kaivoksesta.

Talvivaaran kaivoksen päästöjen vaikutukset yltävät Pohjois-Savon puolella huomattavasti kauemmas kuin tähän asti on tiedetty. Vaikutus näkyy lievänä jopa Lastukoskessa, josta vedet purkautuvat Nilsiän Vuotjärveen, Pohjois-Savon ELY-keskuksesta (POSELY) vahvistetaan.

Veden laadun muutokset näkyvät Suomen Luonnon tammikuun alussa ottamista vesinäytteistä, joista määritettiin Savo-Karjalan ympäristötutkimuksen laboratoriossa Kuopiossa natriumin ja sulfaatin pitoisuudet ja sähkönjohtavuus. Otimme näytteitä viidestä paikasta kaivoksen eteläpuolelta: Haapajärvestä, Sälevästä, Korpisesta, Syväristä ja Vuotjärvestä. Paikat ja mitatut pitoisuudet näkyvät oheisessa kartassa ja taulukossa. Mukana on myös tausta-arvoja, joihin nyt mitattuja lukemia voi verrata. Tausta-arvot ovat pitoisuuksia, joita alueen vesistä on mitattu ennen Talvivaaran kaivoksen avaamista.

Natrium, sulfaatti ja sähkönjohtavuus ovat selvästi kohollaan esimerkiksi Sälevä-järvessä (kartan numero 2). Sälevän mittauspisteemme sijaitsee 53 kilometriä etelään Talvivaaran kaivoksesta vesireittejä pitkin mitattuna. Siellä natriumpitoisuus on 12 milligrammaa litrassa ja sulfaattipitoisuus 36 milligrammaa litrassa.

Kartta: DATAGRAF

Juuri Sälevän natrium- ja sulfaattipitoisuuksia ajalta ennen Talvivaaran vaikutusta ei tiedetä, koska niitä ei ole mitattu. Sen sijaan järvirimpsussa ennen Sälevää sijaitsevan Laakajärven arvot tunnetaan: ennen Talvivaaran toiminnan alkamista Laakajärven normaali pitoisuus natriumille oli 1 milligramma litrassa ja sulfaatille 2 milligrammaa litrassa, POSELY:sta kerrotaan Suomen Luonnolle. Näihin verrattuna natriumpitoisuus Sälevässä olisi yli 10-kertaistunut ja sulfaattipitoisuus peräti 18-kertaistunut, mutta luvut ovat vain viitteellisiä.

Sähkönjohtavuus, joka kertoo veteen liuenneiden aineiden määrästä, on Suomen Luonnon Sälevän-näytteessä 11 millisiemensiä per metri. Sähkönjohtavuutta POSELY on mitannut pitkin Nilsiän-reittiä säännöllisesti jo ennen Talvivaaran aikaa, ja se on ollut keskimäärin luokkaa 2-3 millisiemensiä per metri koko 2000-luvun ajan.

Näihin taustalukuihin verrattuna Sälevän arvot näyttäisivät siis olevan selvästi kohollaan tammikuisissa näytteissämme. Tätä ennen Talvivaaran vaikutusten on raportoitu yltävän Haapajärveen (kartan numero 1).

Otimme näytteitä myös huomattavasti etelämpää, aina Vuotjärven Lastukoskesta asti (kartan numero 5). Kaikissa pisteissä arvot näyttäisivät olevan kohollaan normaaliin verrattuna, mutta eivät yhtä selvästi kuin Sälevässä.

*

Voiko arvojen nousun tulkita johtuvan Talvivaaran kaivoksesta? Kysyimme asiaa POSELY:sta, ja kävi ilmi, että myös he ovat ottaneet näytteitä samaiselta Nilsiän-reitiltä joulukuussa. Nuo näytteet odottavat osin analysointiaan, mutta sähkönjohtavuus niistä on jo määritetty, POSELY:n hydrobiologi Veli-Matti Vallinkoski kertoo Suomen Luonnolle.

Sattumalta POSELY:n ja meidän eteläisimmät näytteenottopaikat sijaitsevat vain muutaman sadan metrin päässä toisistaan, POSELY:n Lastukosken yläpuolella, Suomen Luonnon heti kosken alapuolella, Vuotjärvessä (kartan numero 5).

Myös POSELY:n tuloksissa näkyy aina eteläisintä Lastukosken pistettä myöten kohollaan oleva sähkönjohtavuus. Mitä mieltä hydrobiologi Vallinkoski on, johtuuko tämä kohonneisuus Talvivaaran vaikutuksesta?

“Teimme kartoitusluonteista näytteenottoa, jonka perusteella sähkönjohtavuus on kohonnut selvästi Talvivaaran alapuolisissa vesissä. Lähimmissä vesissä nousu on huomattavaa, ja näkyy heikosti jopa Lastukoskella Vuotjärven yläpuolella”, Vallinkoski vahvistaa sähköpostitse Suomen Luonnolle.

”Pidämme varmana, että Talvivaaran jätevedet vaikuttavat nousuun myös näillä alimmilla havaintopaikoilla”, Vallinkoski kommentoi vielä erikseen veden laatua esimerkiksi Vuotjärveen purkavan Lastukosken kohdalla.

Vuotjärven yläpuolinen Lastukoski sijaitsee kaukana Talvivaarasta, peräti yli 110 kilometriä etelään vesireittejä pitkin mitattuna. Kallaveteen Lastukoskelta on matkaa noin 50 kilometriä vesireittejä pitkin.

”Sähkönjohtavuuden nousu aiheutunee ensisijaisesti sulfaatista ja natriumista, joita molempia käytetään [Talvivaaran] prosessikemikaaleissa”, Vallinkoski sanoo. Juuri natrium- ja sulfaattiarvot ovat kohollaan Suomen Luonnon näytteissä.

Taulukko: Suomen Luonto

Aiemmin viime vuoden lopulla Suomen Luonto kertoi, että pohjoisessa Talvivaaran jätevedet lähestyvät Kajaaninjokea ja Oulujärveä.

Nyt saadut uudet tiedot kertovat, että päästöt ovat myös Kallaveden, Suomen kymmenenneksi suurimman järven, porteilla. Lastukosken, jonka sähkönjohtavuuden kohonneisuuden POSELY vahvistaa johtuvan Talvivaarasta, vesi virtaa Vuoksen vesistön reittiä pitkin länteen Muuruvedelle, Juurusvedelle ja sitä kautta eteläiselle Kallavedelle.

Itse asiassa Muuruvesi ja Juurusvesi sekä niiden lisäksi Riistavesi ja Suvasvesi muodostavat yhdessä varsinaisen Kallaveden kanssa Suomen viidenneksi suurimman sisävesialtaan, Iso-Kallan, jonne on Vuotjärven mittauspisteeltä enää kymmenisen kilometriä: vedet virtaavat Vuotjärvestä Akonvirran kautta Muuruveteen, Iso-Kallan itäisimpään osaan.

Vallinkoski ei usko, että varsinaisessa Kallavedessä kuitenkaan tullaan ainakaan piakkoin huomaamaan nykyisten jätevesien vaikutusta. Sitä hän ei osaa sanoa, miten tilanne kehittyy tulevaisuudessa.

Sotkamon asukkaiden mukaan kaivosalueelta ei ole juuri tullut vesiä ulos vuoden viimeisinä kuukausina. Vallinkoskella on asiaan näkemys:

“Ympäristöluvassa on asetettu kiintiö vuosittaiselle jätevesimäärällä ja sen täytyttyä jätevesiä varastoidaan altaisiin [kaivospiirin sisäpuolella]“, hän kertoo.

Nähtäväksi jää, miten päästömäärät kehittyvät lähitulevaisuudessa. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka kertoi taannoin Talvivaara-tiedotustilaisuudessa, että vaikka Talvivaara on kyennyt vähentämään kaivoksen päästöjä, ympäristölupaehtojen arvot ylittyvät silti edelleen roimasti.

Talvivaaran kaivososakeyhtiö hakee lupaa uraanin tuotannon aloittamiseksi. Uraanintuotanto ei yhtiön mukaan tule lisäämään jätevesien volyymia, mutta se tulee lisäämään sekä käytetyn natriumin että sulfaatin määrää kaivoksella noin 10 prosentilla, minkä pelätään heikentävän järvien tilaa entisestään. Talvivaara-yhtiö on julkisuudessa vakuuttanut, että päästöt tullaan saamaan kuriin.

Juha Kauppinen
toimittaja

Pian ilmestyvässä tammikuun Suomen Luonnossa on laaja Talvivaara-reportaasi Kainuusta ja Pohjois-Savosta.

Vielä ehdit tilata Suomen Luonnon vuodeksi erikoishintaan 52 € (norm. 73 €)!

Ilmastonmuutos on niin abstrakti ja vaikeasti käsitettävä ilmiö, että se on helppo työntää pois mielestä. Ja niin kenties useimmat meistä tekevät, jotta päivittäinen elämä voisi sujua ilman jatkuvaa ahdistuksen alhoa.

Pelottava sen sijaan on skenaario, jossa myös johtavat poliikot toimivat näin: huijaavat itseään ja välttelevät vaikeita päätöksiä, joilla ilmastonmuutosta ja sen vakavia seurannaisvaikutuksia voitaisiin hillitä.

Valitettavasti tuo skenaario taitaa olla totta.

Vai miten muuten pitäisi tulkita Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clintonin taannoinen tempaus, jossa hän yhdessä liikenneministeri Ray LaHoodin kanssa lähetti EU-komissaareille uhkailukirjeen koettaen yksiselitteisesti kieltää EU:ta asettamasta päästörajoituksia EU-alueen lentoliikenteelle? “Absent such willingness on the part of the E.U., we will be compelled to take appropriate action,” Clinton ja LaHood kirjoittivat New Yorker -lehden mukaan.

Siis jos EU ei suostu Yhdysvaltain vaatimuksiin olla rajoittamatta lentoliikenteen päästöjä, Yhdysvallat ryhtyy “tarvittaviin toimiin”. Mitä nuo tarvittavat toimet ovat, sitä Clinton ja LaHood eivät kirjeessään kerro.

Mutta kuten New Yorker kirjoittaa, asetelma on karu: Yhdysvallat on ensin itse kieltäytynyt asettumasta etujoukkoihin taistelussa ilmastonmuutosta vastaan, ja, aivan kuin tämä ei olisi riittävästi, se myös härskisti kampittaa muiden maiden ilmastonmuutoksen vastaista työtä käyttämällä kovimpia poliittisia voimiaan.

Tällainen toiminta osoittaa myös sen, että messiaana presidentiksi valittu demokraatti Barack Obama ei ole pystynyt kääntämään edeltäjänsä konservatiivista linjaa paremmalle tolalle. Jos Obamalla olisi tahto ja valta korjata linjaa, tällaisia kirjelmiä ei saapuisi Eurooppaan Hillary Clintonin allekirjoituksella varustettuna.

Kirje osoittaa, että edes Clintonin kaltainen modernina ja viisaana pidetty poliitikko ei usko ilmastonmuutokseen, tai sitten hän uskoo, mutta ei voi muuta kuin astella kiltisti liikenneministerin ja tämän rinnalla lobbaavien vaikutusvaltaisten lentoyhtiöiden talutusnuorassa.

Molemmat vaihtoehdot ovat osapuilleen yhtä puistattavia.

Juha Kauppinen
toimittaja

Tilaa Suomen Luonto vuodeksi nyt erikoishintaan 52 € (norm. 73 €)!

Suomalaisen Rovio-yhtiön kehittämän Angry Birds -pelin suosio halutaan valjastaa lintujen hyväksi. Uhanalaisia lintuja voi auttaa pelaamalla Angry Birds -peliä Birdlife-lintujensuojelujärjestön ja Angry Birdsin yhdessä julkaisemalla internetsivulla. Lisäksi sivulla pyydetään pelaajia lahjoittamaan rahaa Birdlifen Preventing Extinctions -suojeluohjelmalle (=Sukupuuttojen estäminen).

Suojeluohjelma, jolle Angry Birds antaa nyt tukensa, pyrkii auttamaan äärimmäisen uhanalaisia lintulajeja, joita pelisivulla nimitetään “vihaisimmiksi linnuiksi”, angriest birds. Uusimmalla Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisten eliölajien punaisella listalla on 189 äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltua lintulajia. Listalla on muun muassa eräitä sorsa-, haikara ja kerttuslajeja, mutta ei Suomessa pesiviä lajeja.

Vuonna 2009 julkaistu Angry Birds on esimerkiksi kännyköillä pelattava videopeli, jota on ladattu internetistä satoja miljoonia kertoja. Rovion perustaja ja markkinointijohtaja Peter Vesterbacka esitteli äskettäin julkisesti yhtiön tavoitteita, joihin kuuluu muun muassa nouseminen Disneyn kokoiseksi, kymmenien miljardien arvoiseksi yritykseksi. Roviosta on tarjottu jo kansainvälisesti miljardeja dollareita, mutta yhtiö ei ole lämmennyt ostoyrityksille.

Juha Kauppinen
toimittaja

Tilaa Suomen Luonto vuodeksi nyt erikoishintaan 52 € (norm. 73 €)!

Suomen Luonto alkoi tänään, vajaa tunti sitten, julkaista puheohjelmia, niin sanottuja podcasteja. Puheohjelmakanavamme löytyy osoitteesta www.audioboo.fm/luonnonaani. Tänään julkaistuun ensimmäiseen lähetykseen suora linkki on tässä. Puheohjelmia tullaan julkaisemaan noin kerran viikossa. Niihin kaikkiin tulee aina tuoreeltaan suora linkki Facebook-sivullemme, joten helpoin tapa kuulla Luonnon ääntä on ryhtyä Facebook-ystäväksemme.

Tulevan viikon juhlistamme uutta aluevaltausta julkaisemalla useita podcasteja, jotka liittyvät huomenna ilmestyvän joulukuun Suomen Luonnon juttuaiheisiin. Kannattaa siis pysyä kanavalla! Heti huomenaamulla kello kahdeksan paljastetaan puheohjelmassamme Vuoden turhake. Sitä kautta saatat siis saada tiedon tämän vuoden turhake-valinnasta jo ennen kuin huominen lehti ilmestyy. Lehdessä on tietysti turhake-kisasta taas iso juttu.

*

Ensimmäisessä puheohjelmassamme käydään tapaamassa evoluutiobiologi Juha Valstetta, Suomen Luonnon entistä toimittajaa, joka kuului 1990-luvun alusta takavuosiin asti niin sanottuun nisäkäsnimityöryhmään. Valsteen luona kuullaan, kuinka eräs kädellisiin kuuluva, Sulawesin saarella elävä kummajainen sai vasta kuukausi sitten suomenkielisen nimen. Tässä episodissa Suomen Luontokin muuten oli hauskalla tavalla mukana, ellei peräti kätilönä. Käy kuuntelemassa enemmän täältä.

Nisäkäsnimityöryhmä antoi suomenkielisen nimen kaikille maailman tuhansille nisäkäslajeille. Ennen ryhmän tekemää työtä suomenkielistä nimeä totteli vain muutama sata nisäkäslajia, joten suurin osa nisäkkäiden nimistä oli keksittävä tyhjästä.

Suurimman polemiikin ovat kuitenkin aiheuttaneet tuttujen nisäkkäiden uudet nimet. Ryhmän esityksestä esimerkiksi maitovalas sai nimen beluga, maamyyrästä tuli kontiainen, valkohäntäpeurasta valkohäntäkauris, kuusipeurasta täpläkauris ja niin edelleen. Etenkin peurojen muuttamista kauriiksi kummasteltiin. Valste antaa tälle muutokselle puheohjelmassa selityksen.

Nisäkkäiden nimet ryhmä tarkistutti kielitoimistolla ja Biologian Seura Vanamolla - mutta vastuu niistä on ryhmällä, Valste korosti haastattelussa. Siis myös kunnia kuulukoon tuolle jo toimintansa lopettaneelle ryhmälle, johon kuuluivat maineikkaat biologit Juhani Lokki (nimityöryhmässä vastuualueena lepakot), Ilkka Koivisto (sorkkaeläimet), Heikki Henttonen (jyrsijät), Erkki Pankakoski (hyönteissyöjät), Petri Nummi (joukko pienempiä ryhmiä, mm. jyrsijöitä, petoeläimiä), Seppo Lahti (pussieläimet) ja Juha Valste (kädelliset ja uuden maailman jyrsijät). Ryhmä kokousti  luonnontieteellisessä keskusmuseossa, koska Juhani Lokki sattui olemaan museon johtaja, kertoi Valste haastattelussa.

Nisäkäsnimityöryhmä on pala suomalaisten biologien vivahteikasta historiaa. Sen aloittaessa työnsä maailmassa oli 4700 nisäkäslajia. Urakan loppuessa tieteen tuntemien nisäkkäiden määrä oli kasvanut 5470:een. Näille uusille lajeille ei ole suomenkielisiä nimiä, vaan ryhmä päätti rajata urakkansa alkuperäiseen 4700 lajin porukkaan, jonka ristimisessä siinäkin riitti töitä vuosiksi.

Satoja nisäkkäitä on siis yhä ilman nimeä. Kenttä on näin auki kenelle tahansa taksonomiaan intohimoisesti suhtautuvalle, joka on valmis ottamaan osakseen, kunnian ohella, myös aimo annoksen kritiikkiä.

Juha Kauppinen
toimittaja

Tilaa Suomen Luonto vuodeksi nyt erikoishintaan 52 € (norm. 73 €)!

Lokakuun 2011 mittausten perusteella Talvivaaran
vaikutukset yltävät lievinä jo Kainuun luonnon
ytimeen, Kajaanin Lokakuun 2011 mittausten
perusteella Talvivaaran vaikutukset yltävät
lievinä jo Kainuun luonnon ytimeen, Kajaanin
ja Sotkamon välillä sijaitsevaan Nuasjärveen,
joka on Kainuun suurimpia järviä ja arvokas
kalavesi. Natriumpitoisuudet ovat kohonneet
järven itäosassa nopeasti nelinkertaisiksi.

Talvivaaran jätevesiin liittyy epämiellyttävä kysymys: voiko saastetulva saavuttaa Oulujärven? Julkisesti on tiedossa, että kaksi ensimmäistä pikkujärveä Talvivaarasta Oulujärven suuntaan ovat pahoin saastuneita. Helsingin Sanomat kertoi, että kaivoksesta puolentoista kilometrin päässä sijaitsevassa Salmisessa vesi on muuttunut suolaiseksi. Nelonen uutisoi kaivosta valvovan Kainuun ELY-keskuksen näkemyksen, jonka mukaan Talvivaara on pilannut neljä järveä. Näistä kaksi on Oulujärven suunnassa. Salmisen ohella pilaantunut on kaivoksesta kolmen kilometrin päässä sijaitseva Kalliojärvi.

Suomen Luonto kysyi ELY-keskuksen ympäristögeologi Ilkka Haatajalta pari viikkoa sitten, mihin asti Talvivaaran vaikutukset yltävät. Näin Haataja vastasi:

“Oulujoen valuma-alueen suunnassa vaikutukset ovat havaittavissa Salmisessa, Kalliojärvessä, Kalliojoessa, Kolmisopessa, Tuhkajoessa ja Jormasjärvessä.”

Haatajan lausunnosta rimpsuun tulee kaksi järveä lisää: kaivoksesta seitsemän kilometrin päässä sijaitseva Kolmisoppi ja Jormasjärvi, joka on arvokas kalavesi, ja sijaitsee Talvivaarasta vesireittejä pitkin 15 kilometrin päässä.

Mutta vaikutukset näyttäisivät yltävän jo paljon tätäkin pidemmälle. Siihen viittaavat vesistön laadun mittaukset, joita on alueella viime vuodet tehnyt Pöyry-konsulttiyhtiön toimeksiannosta Nab Labs -laboratorio.

*

Talvivaaran vaikutusten ulottuvuudesta kertovat esimerkiksi natriumpitoisuudet. Natriumin pitoisuus on Nab Labsin mittausten mukaan vielä kolme vuotta sitten ollut hyvin vakiintuneella tasolla kaikissa Oulujärven vesistön järvissä, joten muutokset näkyvät heti. Pitoisuus oli vuonna 2008 luokkaa yksi milligramma litrassa.

Nyt, 2011 lokakuussa tehtyjen mittausten perusteella, Oulujärven vesistössä järven natriumpitoisuus on johdonmukaisesti sitä suurempi, mitä lähempänä järvi sijaitsee kaivosta.

Oheisen taulukon lukemat on suoraan kopioitu Suomen Luonnon haltuunsa saamista Nab Labsin mittaustulosraporteista vuosilta 2008 ja 2011. Ne esittävät natriumpitoisuuksia Oulujärven vesistön järvissä. Joillain järvillä Nab Labs on ottanut näytteitä kolmelta eri syvyydeltä, joillain yhdeltä syvyydeltä. Oheisen taulukon lukemat ovat syvyyksiltä yhdestä seitsemään metriä.

Mittaustulosten huolestuttavin uutinen on, että natriumin pitoisuus on jo nyt kasvanut paitsi Salmisessa, Kalliojärvessä, Kolmisopessa ja Jormasjärvessä, myös niitä seuraavissa Jormasjoessa ja Nuasjärvessä. Jormasjoessa pitoisuus on kasvanut 8-kertaiseksi, yhdestä 8,7 milligrammaan, ja Nuasjärven itäisimmässä mittauspisteessä 4-kertaiseksi, 0,8:sta 3,7 milligrammaan.

Paikallisille nämä tiedot saattavat soittaa hälytyskelloja. Ollaan Kainuun keskeisimmillä järvillä. Jormasjärvi ja Nuasjärvi ovat suuria ja arvokkaita kalastus- ja virkistyvesiä.

Erityisen kiusalliseksi asian tekee se, että Nuasjärvi on samaa yhtenäistä järviallasta Rehja-nimisen järven kanssa, joka puolestaan huuhtoo Kajaanin kaupungin rantoja. Nuasjärvi-Rehjasta vedet menevät seuraavaksi Kajaaninjokea pitkin Oulujärveen. Oulujärvi, Kainuun meri, on Suomen neljänneksi suurin järvi ja luonnoltaan hyvin arvokas. Sen hapekkaissa ja puhtaissa vesissä viihtyvät arvokalat, ja järvellä pesii 150 lintulajia.

Talvivaaran päästöt näyttäisivät nyt siis olevan jo sen altaan itälaidalla, jonka länsilaidalta, parinkymmenen kilometrin päästä, jätevesi vauhdilla kaatuisi vuolaana virtaavaa Kajaaninjokea pitkin Oulujärveen.

Nuasjärvi itsessään on Kajaanin arvokkaimpia kalavesiä, josta nousee muun muassa kuhaa, järvitaimenta, harjusta ja siikaa.

Se Nuasjärven piste, jossa kohonneet natriumin pitoisuudet on mitattu, Jormaslahti, sijaitsee tarkalleen puolessa välissä Talvivaaran kaivosta ja Oulujärveä, kun matka mitataan vesistön reittejä pitkin. Nuasjärven Jormaslahdelta on vettä pitkin 30 kilometriä sekä kaivokselle että Oulujärveen.

*

Natriumpitoisuuden kasvu järvissä johtuu yhtiön ja ympäristöviranomaisten dokumenttien mukaan lipeästä, jota kaivoksella on käytetty lähes kolminkertainen määrä luvattuun nähden.

“Prosessissa käytettävän lipeän määrä on kasvanut merkittävästi ympäristöluvan mukaisesta tasosta (42 000 tn/v -> 120 000 tn/v)”, toteaa Pohjois-Suomen Aluehallintovirasto (AVI) viimekesäisessä kirjelmässään, jossa se esitti Talvivaaralle lisävaatimuksia yhtiön uuteen ympäristölupahakemukseen. Hakemusta arvioidaan parhaillaan.

Juha Kauppinen
toimittaja

Tilaa Suomen Luonto vuodeksi nyt erikoishintaan 52 € (norm. 73 €)!

KULUNUT SYKSY on ollut poikkeavan lämmin, ja samaan aikaan sanomalehtien lukija on saanut eteensä yhä enemmän huolestuttavia ilmastouutisia. Tehdäänpä vaikka haku Helsingin Sanomien nettisivuille sanalla “ilmastonmuutos”:

Ilmastonmuutos uhkaa hävittää metsäjänikset Etelä-Suomesta (HS 12.11.)

YK: Viime vuodet ovat olleet ennätysmäisen lämpimiä (HS 29.11.)

Luonnosta riippuvaisten elinkeinojen sopeuduttava ilmastonmuutokseen (HS 29.11.)

Kaakao kärsii ilmaston lämpenemisestä (HS 2.12.)

Ilmastonmuutos uhkaa gorilloja (HS 4.12.)

HAKU SANALLA “climate change” brittilehti Guardianin nettisivuille tuottaa jokseenkin yhtä synkkiä otsikoita:

Intia vaimensi Euroopan toiveet uudesta ilmastosopimuksesta (Guardian 6.12.)

Durbanin neuvottelut eivät todennäköisesti johda uuteen ilmastosopimukseen (Guardian 6.12.)

Yleisön tuki ilmastonmuutosta ehkäiseville toimille laskenut dramaattisesti (Guardian 7.12.)

Syy äkkinäiseen uutistulvaan näkyykin tässä: Kioton sopimus on umpeutumassa, ja Etelä-Afrikan Durbanissa käydään juuri nyt ilmastoneuvotteluja uuden sopimuksen saamiseksi. Vaikka edellä mainitut uutiset perustuvat varmasti päteviin arvioihin, on myös niin, että ilmastoneuvottelujen alla kaikenlaisista ilmastouutisista on tapana tulla ajankohtaisia.

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON ilmastovastaava Venla Virkamäki on seurannut neuvotteluja tiiviisti, ja hänen viestinsä on tavanomainen: EU ja pienet saarivaltiot painostavat, mutta Yhdysvallat jarruttaa, ja Japani, Venäjä ja Kanada katselevat hommaa kokonaan sivusta. Kehittyvistä maista Kiina on kuitenkin tietyin ehdoin valmis sitovaan sopimukseen, ja etanolivaltio Brasilia puoltaa yhdessä EU:n kanssa globaalia, kaikkia sitovaa sopimusta. Intia sen sijaan haluaa sen sitovan ainoastaan teollisuusmaita. Kokonaisuudessaan toiveet sopimuksen saamiseksi ovat heikot.

Kovin tuttua ja kovin epätoivoista. Samaan aikaan valkoisen talviturkin saaneet metsäjänikset juoksevat Etelä-Suomen metsissä pakoon kettua ja metsästäjää. Maa on musta ja jäniksen turkki loistaa kuin huomioliivi.

Jouni Tikkanen
toimittaja

Kauan odotetut allilaskelmat on saatu valmiiksi. Kolme-neljä vuotta sitten tein tosissani töitä koittaessani saada laskelmat mukaan isoon allijuttuun, joka julkaistiin Suomen Luonnossa 2/2008. Juttu löytyy näemmä netistäkin.

Laskelmien metsästys oli turhaa: niitä ei yksinkertaisesti ollut ehditty saada valmiiksi kaikissa Itämeren osissa.

Yhtä kaikki, jo Gustav Nordenswanin mittavat havaintosarjat Söderskärin muuttavista alleista olivat kertoneet, että allit ovat vähentyneet. Nyt valmiiksi saadut, Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamat suurlaskennat paljastavat siis Birdlifen eilisen tiedotteen mukaan, että Itämerellä talvehtivista alleista peräti 65 prosenttia on hävinnyt. Se on kolme miljoonaa yksilöä, siis järkyttävä määrä jumalaisen kauniita lintuja.

*

Mihin allit ovat menneet? Tätä pohdin tuossa vuoden 2008 jutussa. Spekulaatiot voi käydä läpi sieltä.

On esimerkiksi pohdittu, olisivatko Vienanmeren talvet voineet lauhtua niin paljon, että allit olisivat alkaneet talvehtia siellä Itämeren sijaan.

Ehkä ei sentään, vielä. Allikadon tärkeimpänä syynä pidetään Itämeren pieniä, tahallisia öljypäästöjä, joita rekisteröidään joitain kymmeniä Suomenkin vesillä vuosittain.

Haitta tuntuu mitättömältä, mutta jos laivasta päästetty öljyinen vana osuu suoraan jossain Gotlannin edustalla, avomerellä talvehtivaan allilauttaan, se tekee volyymiin nähden huomattavan rumaa jälkeä. Öljy tahrii höyhenet ja tappaa linnut hypotermiaan. Vaikutukset ovat laajoja ja nopeita nimenomaan hitaasti lisääntyvillä, avomerellä lauttoina talvehtivilla linnuilla, kuten alleilla.

*

Birdlife otti jälleen tämän päivän tiedotteessaan jyrkästi kantaa allin kevätmetsästystä vastaan. Se lienee herättänyt väkevää debattia kahvipöydissä: metsästäjät haluavat säilyttää allin kevätmetsästysoikeuden. Keskustelu läikkyi jonkin verran myös lintuharrastajien Lintuverkkoon: eihän Suomen kevätmetsästys ole Itämeren allikadon syy, miksi nämä asiat koplattiin yhteen tiedotteeseen, jotkut ihmettelivät?

Asia on moniulotteinen ja sitä kannattaa katsoa muutaman askelen päästä: on totta, että Suomen kevätmetsästys ei ole Itämeren allimassoja hävittänyt. Yhtä kaikki on kummallista, että meillä saa metsästää lintua, joka on vähentynyt todella dramaattisesti koko Itämeren alueella. Taustalla on kuitenkin iso, periaatteellinen kestävyyskysymys: kevätmetsästys ei ole kestävää kantojen verotusta.

Kevätmetsästys on kestodebatin aihe, joka nousee esille vuosittain.

Syksyisin kantojen verotus on kestävämpää, koska silloin ammuttavana ovat nuoret linnut, joilla kuolleisuus on muutenkin korkeaa. Keväällä tähtäimessä ovat aikuiset, lisääntymisikäiset linnut, joiden verottaminen verottaa kantaa suoraan ja rajusti. Siksi kevätmetsästyksen vastustamiselle on vankka pohja.

Saapa nähdä, saako allin hätkähdyttävä romahdus Itämerellä kevätmetsästyksen lopulta loppumaan Suomenkin vesillä kokonaan.

Nyt valmistuneisiin laskelmiin, joiden perusteella allin kato todettiin, palataan vielä myöhemmin paperilehden puolella. Niissä on paljon kiinnostavaa kerrottavaa.

Juha Kauppinen
toimittaja

Tilaa Suomen Luonto nyt edulliseen tutustumishintaan,
kolme numeroa / 11,90 euroa.

Liikenne uhkaa ihmisiä, tarvitaan jalkakäytäviä. Paljonko ne maksavat? Tulipalot uhkaavat, tarvitaan palokunta. Paljonko sen ylläpitäminen maksaa? Putoaminen sillalta uhkaa ihmisiä, tarvitaan kaiteet. Paljonko maksavat? Ja niin edelleen.

Näin yhteiskuntaa voi analysoida, muun muassa, uhkien ja ratkaisujen kautta. Kukaan ei ehdota, että liikenne pitäisi lakkauttaa tai että kynttilät pitäisi kieltää tai että siltoja ei saisi rakentaa. Ei. Haetaan ratkaisuja, ollaan jopa ajoittain luovia.

Siksi laajojen ihmisjoukkojen reaktio susia kohtaan on ihmeellinen. Kun jossain nähdään sudenjälki, alkaa älämölö: “Kaikki sudet pitää tappaa, prkl!”

Miksi?

*

Syy on historiassa: muinoin luonto oli toki appeen tarjoaja, mutta sen lisäksi se oli este, joka piti voittaa. Piti tappaa eläimet, jotka uhkasivat kotieläimiä tai kilpailivat ravinnosta. Tai joiden uskottiin tekevän niin.

Kotkat tapettiin, kanahaukat tapettiin, kaikki muutkin havukat tapettiin, huuhkajat tapettiin, ahmat, karhut, sudet, kaikki tapettiin siinä missä lumet lapioitiin portailta tai klapikasan päälle viriteltiin suoja sadetta vastaan.

Ja tämä on ihan ok. Jostainhan me olemme tulleet. Me olemme asuneet luolissa, mutta emme asu enää. Me tapasimme matkustaa ilman pyörin varustettuja ajoneuvoja, mutta emme matkusta enää.

Me tapasimme suhtautua luontoon niin, että se on este eikä sitä varsinkaan tarvitse suojella, mutta emme suhtaudu enää.

Tuli pieni ydinjoukko ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että luonnolla on arvoja, eläimet ovat hienoja ja kiehtovia. Tämä ydinjoukko on kasvanut. Nyt luontoa arvostavia ihmisiä on paljon. Luonnon suojeleminen on sivistystä.

Se, että halutaan suojella jotain, mikä uhkaa hävitä, on sivistystä.

*

Niin sanottu susikeskustelu flippaa aina raiteilta samassa kohdassa. Näin:

Syrjäseuduilla asuvien argumentti on tämä: “Tulisitpa itse asumaan tänne syrjäseuduille, niin tietäisit mitä on panna lapset aamulla pimeälle tielle”.

Ymmärrän tämän. Tiedän, että jos asuisin itse syrjäseudulla, en suin surminkaan laittaisi lapsiani pimeälle tielle aamutuimaan. Susi ei tosin ole tappanut ihmistä yli sataan vuoteen Suomessa, mutta mahdotonta se ei ole. Nälkäinen, yksinäinen susi voi käydä lapsen kimppuun koulutiellä. Susi ei ole kesykoira, se on villieläin. Tätä ei sovi unohtaa, eikä väittää, että susi ei ehdottomasti tee ihmiselle mitään.

Mutta miksi suteen pitää suhtautua hysteerisesti? Siis niin kuin se olisi jokin täysin ylivoimainen ilmiö. Susia on riistatutkijoiden mukaan suunnilleen 150 yksilöä. Vaikka niitä olisi 300, niin kuin Suomen Metsästäjäliitto väittää, sekin on vähän.

Susi muodostaa jonkinasteisen uhan. Tästä uhan asteesta ollaan eri mieltä, mutta tärkeintä on ymmärtää, että tuo uhka voidaan eliminoida. Järjestetään koulukuljetukset missä se katsotaan tarpeelliseksi. Ammutaan ne susiyksilöt, jotka selvästi erikoistuvat pyörimään taajamissa ja napsimaan esimerkiksi koiria pihoista.

Susi on uhka, järjestetään asia. Paljonko se maksaa? Paljonko muutama koulukyyti maksaa esimerkiksi jalkakäytäviin tai sillankaiteisiin verrattuna?

*

Kuulen jo vastalauseet. “No miksei vaan voitais ampua niitä kaikkia?”

Vastaus on, että niin ei tehdä, koska tämä ei enää ole mikään luolamiesten aika. Asioita ei enää hoideta niin kuin luolamiehet ne hoitivat.

Susi on mitätön este. Sudesta ei ole juuri mitään haittaa ihmiselle.

Te kaikki, jotka olette sitä mieltä, että sudet pitäisi ampua: sellaisen mallinko te haluatte antaa lapsillenne ongelmien ratkaisemisesta? Ei rauhanomaista rinnakkaineloa vaan tapetaan ne kaikki, saatana? Raa’alla voimalla päälle vain. Eikä se ole aika raukkamaista? Että jos jotkut tai jotkin eivät osaa puhua, eivätkä tulla A-talkiin tätä ongelmaa ratkomaan, niin ei siinä mitään, ammutaan ne, niinkö?

Juha Kauppinen
toimittaja

Tilaa Suomen Luonto nyt edulliseen tutustumishintaan,
kolme numeroa / 11,90 euroa.